Akileija

Nyt on kai taas aika tehdä kuvaamistani kuvista kortteja.

Tämä kortin kuva on otettu vanhalla järjestelmäkamerallani, kuva on aito eikä käsitelty.

Halusin pitää pienen tauon näiden korttien tekemisellä ja kokeilla muutakin. Hääkortteja miettiessäni tuli mieleeni kaivella kuvia esille ja saada niistä jotain aikaiseksi, tällainen tuli.

Tällainen lähinnä porkkanan varsia muistuttava kukka on pihallamme ja olen yrittänyt sitä tunnistaa, en ole onnistunut. Nyt lukijani pyydän apuanne.

On aurinkoisella paikalla ja tuntuu viihtyvän hyvin, vuosi vuodelta kasvaa pituutta, viime vuonna yli 1,5 metriä korkea.

Päihin tulee myöhemmin pienen pieniä pyöreitä kellertäviä kukkia.

Jos on tuttu niin vinkatkaa minullekkin mikä voisi olla.

Kiitos etukäteen

Tia

Näillä jalkapallokorteilla on aina kysyntää.

Mutta miksi se tuntuu niin vaikealta tehdä, noiden taustapaprujen kanssa saa aina puljata, nyt valitsin nämä. Kuva on suosikkejani.

Näissäkin kukissa tuo monimuotoisuus tulee esille, vaikka tuntuvatkin olevan yksinkertaisen näköisiä.

Tämä yksilö kasvaa kavereidensa kanssa etelärinteessä hyvin paahteisessa paikassa mökillä. En meinannut uskoa silmiäni kun menimme sinne ja rinteessä nämä kukat kukkivat ja oli ollut hyvin kuivaa pitkän aikaa. Ovat myös hyvin kauan olleet samassa paikassa.

Tämä pitkän varren päässä oleva kasvi on kauniin ja siron näköinen, taitaa olla saksankurjenmiekka. Odottelen vielä keltaisten kukkaan tuloa. Kasvavat kotonamme.

Raekuuro ei tuhonnut kaikkia omassa pihassani olevia Idänunikoita.

Saivat tuntea kunnon kuuron.

Muutamat jotka olivat kukkineet kauemmin varisti lehtensä, tässä vielä sadepisaroita kukissa.

Olen jättänyt tämän kuvan monta kertaa sivuun, kun en muka ole löytänyt sille sopivaa seuraa korttiin.

Nyt otin uudestaan kuvan esille ja tällaisen kokonaisuuden sain aikaiseksi. Tuo keltainen tausta tuo esille hyvin lilan kukan, jossa on myös hiukan keltaista. En halunnut laittaa mitään pisteitä tai muuta koristetta tuoho piparireunaan.

Kaunis katsella, mutta piikikäs, saa varoa sormiaan.

Lehdet värikkäät ja pienet kukat kauniita, hieno kokonaisuus.

Kukat hauskoissa pienissä tertuissa.

Juuri kirjoitin Keijukammariin, että hanat aukesivat niin ne todella olivat auki. Äkkiä kamera mukaan ja ulos.

Ei toivettakaan että olisin mennyt ihan pihalle, tämä kuva otettu terassilta, hiukan epäselvä, mutta näkee kuinka vesi ryöpsyy yli rännien.

Aikamoista kohinaa, ukkonen ja rakeet säestivät.

Vedenottopaikkani tulvi oikein kunnolla, on se paikka mihinkä ei mahdu iso saavi.

Tällaista oli pihamaalla

ja vettä ja rakeita tulvi.

Onneksi ei rakeet olleet suurempia, tässä pojan auton katto kun uskaltauduin sateen sekaan, ei tullut enää ihan kaatamalla. Tällainen elämys Etelä-Suomessa.

Antti Nurmesniemen Pehtoori kahvipannu täytti viime vuonna 50 v. Monellekkin varmaan tuttu pannu joko kotoa tai mummolasta. Yllätyin että noinkin vanha jo on, tutkailin Googlesta ja sieltä näin kerrottiin.

Tämä on saatu anopilta, itselläni on mökillä samanlainen väriltään sininen. Monet kahvit sillä on keitetty, nyt vain hiukan vähemmällä käytöllä.

Olen aina pitänyt tästä kuvasta ja yleensä käytän tätä kokonaisuutta kuvan kanssa.

On myös näistä tummemmista väreistä pitäviä kortin ostajia.