Akileija

Tämä ruusu taitaa olla paljon sitkeämpi kuin minä. On nimittäin sellainen tunne ettei huvita paljon mikään, pitäisi tehdä kortteja. Otin jo paritkin kuvat esille ja ajattelin tehdä niistä 3-D/CD kortteja kun vein päivällä täydennystä myyntiin ja meni viimeiset CD kortit. Olin fysikaalisessa ja sitten menin parturiin kun ajattelin että täytyy karvalakki saada päästä pois. Sitten on vain laiskottanut.

Tämä ruusu joka kasvaa seinustallamme on sitkeä, pariin kertaan sitä vuosien varrella hävitetty, aina kasvaa vaan juurista lisää.

Pari vuotta nyt vain tuettu sitä ettei ihan kaadu maahan.

Äsken sitä katselin että aika paljon on lykännyt kukkia ja ihan kaunishan tuo on.

Kurkottelee vähän sinne sun tänne. Ehdotin miehelleni, että tehdään siitä ruusuportti ja annetaan sen olla paikallaan.

Kauniit yksinkertaiset kukat siinä on ja sitkeydellään hellytti minut. Nyt vain tukikaaria hommaamaan.

Olen näitä valkoisia tupasvillan tupsukoita ihaillut ja halunnut kuvata lähempää, ovat vaan olleet niin vaikeissa kohdissa etten ole lähelle päässyt. Nyt juhannuksena tuli tilaisuus, vielä kun oli hiukan kuivempaa vaikka kylläkin lenkkarini vähän kastuivat kun hyppelin mättäillä.

Minusta tämä aaltoileva valkoinen tupasvilla on kaunis näky, mutta oli se aika taiteilemista ettei jalka uponnut mättäiden väliin ja vielä kun yritti ettei tallaa kasveja. Niin ja ettei mäiskähdä kameran kanssa nenälleen veteen

Tässä lähempää mättäitä, ei näy vesi mättäiden välissä.

Aina tuntuivat olevan liikkeessä ja tuuli vieraana.

Hiukan pysähtyivät jotta pääsin kuvaamaan.

Läheltä katsottuna aivan ihanan ohuita säikeitä.

Tällainenkin kukkamätäs oli siellä.

Toisella puolella suomättäitä oli näinkin karu kallio

ja toisella puolella kasvoi tälläinen lamokuusi, aivan maassa kiinni leveänä mattona.

Taas sain yhden toiveen toteutettua päästessäni kuvaamaan tupasvilla tupsukoita.

Osui taas eteeni vanhat levyt ja muutaman poimin kuvattavaksi. Bobby Vee tai Fabian ei monellekkan kerro ehkä mitään.

Nämä aikoinaan saivat kovan menon aikaan

Tämä kuva-arkki on ollut minulla jonkin aikaa ei vain ole tullut tehdyksi. Nyt sitä taas katselin ja silmiini osui tuo vihertävä korttipohja ja ne mielestäni sopivat keskenään yhteen.

En laittanut tarkoituksella mitään muuta kuin tuon siilin jolla oli myös sopiva värisävy. Kuvassa ei näy niin hyvin nuo värien sointuvuus kuin luonnossa, ehkä kumminkin hiukan välittyy katsojalle.

Varjolilja on mielenkiintoisen näköinen kasvi. Eilen aamulla huomasin omieni alkaneen kukkia ja kävin kuvaamassa. Taas tarvitsi voimistella eri asennoissa ennen kuin sain sopivan kuvakulman. Polvimatto oli hyvään tarpeeseen ettei housunpolvet aivan kuraantuneet. Kameraa kun ei voi pitää vain toisella kädellä kiinni.

Katselin tätä kukkaa ja vertasin muihin, että ei ollut käpristynyt, eli se oli vasta aukeamassa. Äsken kurkkasin ikkunasta ja on samalla tavalla terälehdet kippurassa kuin muillakin auki olevilla.

Tämä olikin auennut ja mielenkiintoisen näköinen.

Huomasin omistavani erivärisiä varjoliljoja, sillä olen ostanut nämä viime vuonna kasviskirppikseltä enkä tiennyt värejä. Tälläkin kukalla kauniit värit. Valkoisen haluaisin vielä saada joukkoon.

Meillä on aikaisemmin yksi varjolilja ja siitä viime syksynä otin talteen siemenkotia. En nyt keväällä tehnyt niille mitään vaan ovat purkissa, voisikohan niistä kokeilla vielä ensi keväänä istuttaa, olivat kylmässä koko talven.

Tässä kuva naapurin pionista josta jo mainitsin aikaisemmin.

Aivan ihana mahtava kukka, täytyi hiukan tukea kepillä kun painui maata kohden painavan kukinnon johdosta.

Tämä kuva otettu hiukan toisesta kulmasta

ja täytyihän tehdä lähempi otoskin, näette koko ihanuuden auringon valossa.

Aamulla kokeilin minkälaisen kortin saisin aikaiseksi eilen saamastani kuvasta.

Kuva oli herkkä joten valitsin samaa sävyä olevia materiaaleja ympärille. Löysi pitkästä aikaa ruusupaperikin korttiin.

Nämäkin kaunistukset ovat juhannusreissun satoa. Pionejakin on paljon erilaisia

tämä tumman punainen mahtava väriläiskä.

Tässä vastakohta tummalle, vaalea

kaunistus aivan kuin hame rimpsualushameineen.

Tämä oli kuvatta kun oli niin vinkeän oloinen pallero.

Tässä samanlainen jo avautuneena, kiva puna-vihreä keskusta.

Tämä lajike ensin näyttää valkoiselta

mutta tarkempi tutustuminen tuo esille kauniit viininpunaiset koristuksen kukan keskiosassa.

Täytyihän tätä toistakin uutta leimasinta kokeilla.

Pojalle korttiin en kovin paljoa tavaraa lykkää, tuo kissa on mielestäni sopiva lisä.

Postissa oli kuoressa kivaa tavaraa. Oletan sen olevan Minnikseltä (Emmo), hain kovin lähettäjää en sitä löytänyt. Kiitokset, käyttöä tulee olemaan.

Kauniita keijuja ja kukkia. Nuo kehykset ja irtokukat ovat mielenkiintoisia ja kortteihin kokeiltava jossain vaiheessa, kiitos vielä.