Lauantaina oli hyvästien aika
Lauantaina kokoontui pieni sukulais- ja ystäväpiiri jättämään hyvästejä äidilleni. Pelkäsimme kovaakin lumisadetta, onneksi sade meni ohi aamun aikana, saimme hienon lumikorttimaisen päivän.
Otin kuvan kirkosta ennen tilaisuuden alkua, paksun lumipeitteen alla on hautausmaa. Äitini tuhkataan niin hän jatkoi matkaa siunauksen jälkeen.
Kuvasin kauniita kukkia, nämä olivat pöydällä äitini kuvan vieressä.
Tummanpunaisia ruusuja pöytäkoristeina, äitini ja isäni rakastivat punaisia ruusuja.
Meillä oli toive, että vain yksi kukka jos halusi kukalla muistaa. Toin kukat kotiin ja kuivatan ne,
viemme uurnan laskun yhteydessä haudalle. Paljon kauniita
kukkia, hyvin ovat säilyneet
matkan kotiimme saakka.
Ruusu on kaunis kukka,
kuten syreenikin, tämä kukka oli laitettu ruusun kanssa, hyvän ystäväperheemme miehen toivomus.
Kaunis ja lämminhenkinen tilaisuus, moni muisteli asioita mitä olivat kokeneet äitini kanssa, useimmat muistot olivat heidän lapsuudestaan. Pidin paljon papin puheesta, puhe oli äitini oloinen.
Meille tuli sunnuntaina mahdollisuus päästä käymään tässä ihanassa pienessä kirkossa, oli messu jonka toimitti sama pappi joka edellisenä päivänä oli siunannut äitini. Jäimme vielä messun jälkeen kirkkokahville.
Hiukan on tyhjä ja väsynyt olo, vielä on hetki odotettava jotta voimme laskea uurnan ja jättää lopulliset jäähyväiset äidilleni.
Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa toivotan.
































