Sade piiskasi aika tavalla kukkia varmaan monenkin pihalla, ei siinä tuetkaan paljon auttaneet.

Nämä Angervoni olivat pitkin pituuttaan maassa ja pelkäsin niiden taittuneen kun en ollut huomannut tukea laittaa ennen sadetta, taaimmaiselle Röyhytatarille laitoin ja se selvisi pystyssä. Onneksi sain koottua kaikki Angervot sateen välillä pystyyn naruilla keppien väliin, eikä näyttänyt yhtään oksaa olevan poikki.

Talon nurkalla Tarha-alpi aloittelee kukintaansa.

Malvaankin muutama kukka tullut, sekin täytyisi siirtää parempaan paikkaan.

Palavarakkaus kukkii, vaikka ajattelin sen minulle suuttuvan kun olin antanut sen kasvaa enkä huomannut tukea ajoissa, varret olivat kääntyneet pitkin maata vasten. Tukeminen oli vähän hassun näköinen, mutta ajattelin että jotain teen ja näin kauniita kukkia sain palkaksi. Ensi vuonna on yritettävä muistaa ajoissa tämäkin asia, tai raivattava tämä penkki uuteen uskoon.

Vielä yksi hassu puska, nämä olivat myös tehneet kaatumistemppuja ja kiireessä ennen sadetta keräsin niitä tukikepin ympärille ja olivat tällä tavalla menneet kimppaan. Kukkatertut ovat hyvin painavia sateella ja kaartuivat sivuille päin, ja jokainen olisi pitänyt tukea erikseen jos olisi ne halunut kovan sateen tullessa ihan pystyssä saada pysymään. Noh, meidän puutarha on tällä hetkellä vähän hassun näköisiä teelmiä täynnä, ei auta ottaa niin vakavasti.
Mielessäni soiva Vielä on kesää jäljellä, Mamban esittämä, juuri tuo kohta sopii hyvin tähän heinäkuun päivään. Kuulin sen radiosta tullessamme mieheni kanssa mökiltä sunnuntaina. Hyvää keskiviikkoa ja pikkulauantaita toivotan.