Akileija

Laitan tänne väliaikatietoja että kaikki hyvin vaikka eilinen reissu Tampereelle oli ajamista aikamoisessa pyryssä ja moottoritiekin oli paksun sohjon peitossa. Uusia kuvia en saa täällä mökillä siirrettyä kamerastani vaan kaivelin vanhan kurrekuvan että ei olisi pelkkää tekstiä.

Tämä kurre tuo aina niin hyvän mielen kuten nytkin kun sitä katselen, toivottavasti teillekin.

Tänään vielä huristelemme Hämeessä asioita hoidellen, illalla on aikomus oikaista kotia kohden ja kirjoitan enemmän reissuistani, kyllä kukkaro on aika paljon tyhjentynyt   Vastailen silloin myös kommentteihinne.

Tänään näyttäisi tulevan vastakohta eiliselle, taivas on sininen ja aurinko alkaa kiivetä ylöspäin.

Hyvää keskiviikkoa toivotan.

Olin ystäväni kanssa lauantaina messuilla, tuli taas sellainen pikapäätös perjantai-iltana tehtyä kun pyydettiin mukaan ja kivahan siellä oli käydä itseään tuulettamassa.  Alla olevia kuvia napsin teillekin iloksi kun nyt taitaa olla aika monella paikkakunnalla sadetta ja harmaata. Kuvaa klikkaamalla saatte paremmin nähtäväksenne.

Kukkia tietenkin

pitää aina

kuvata, niistä

en ohi

pääse.

Tämän kuvan jälkeen minua vedettiin hihasta, että voisimme hiukan siirtyä eteenpäin.

Olihan seuraavassakin paikassa kukkia.

Tästä kuvasta pidän, hiukan on utuisuuttaa joka pehmentää värejä.

Eikun kukkia

nimet saatte

itse miettiä

ja hakea, osa on tuttuja joku tuntemattomampi.

Ihania kukkakimppuja

toinen toistaan värikkäämpiä,

en voinut ostaa kun kuljetus olisi

ollut hiukan hankalaa, oli kamera, iso sateensuoja ja jouduin kävelemään junalta kotiin, ruokakaupassakin piti vielä käydä pienet ostokset tekemässä.

Onneksi oli kamera jolla sain kuvattua mukaani näitä ihania kukkia.  Tällainen kun olisi ollut sateesuojassa kuvana sen olisin ostanut miniälle.

Tässä muutama malli, vaikea oli kuvata kun oli niin kirkkaat lamput suojien välissä. Isoista suojista tuo omani oli mielestäni paras, samaa mieltä oli ystävänikin, pieneen malliin sopi hyvin sekakimppu tulppaaneja, kauniita olivat muutkin.

Kakkukin oli tehty, sisältö ei ollut syötävää.

Pitihän tämä menopeli kuvata niin oli menevän näköinen ja tietenkin punainen väri viehätti

Nämä kuvat laitan teille alkavaa viikkoa ilostuttamaan.  Mieheni on luvannut minua kuljettaa pitkin ja poikin Hämettä. Talomme vahti ei vieläkään ole luvannut tuurata blogihommissa. Saa nähdä paljonko rahapussi tyhjenee kun on suunnitteilla ostosreissu askartelutarvikkeista, jos ostoslistaani katselen niin kyllä tyhjenee

Hyvää alkavaa viikkoa toivotan.

Kameraa tulee useinkin kuljetettua mukana vaikka se painava onkin, ei sitten harmita jos jotain mielenkiintoista kuvattavaa olisi. Useimmiten reissuni kuvat ovat metsän puista kuten tässäkin suurin osa.

Kuljen torstai-aamuisin tämän peilin ohi ja viime vuonna siitä kuvan otin ja taas tuli mieleeni kuvata, näkyy siitä kuuran läpi joku joka seistä töllöttää keskellä tietä.

Harmaata oli torstai aamunakin kun kävelin kylille päin, silloin oli vielä puissa kuuraa, nyt ovat paljaina suojasään vuoksi.

Paljon löytyy lumen vuoksi kaarelleen painuvia puita

ja niitä kuvasin

useammankin. Kauniita portteja metsät täynnä, toivotaan puiden suoristuvan kevään tullessa ja lumien sulaessa, jos eivät suoristu jäähän hienoja vihreitä portteja metsään.

Harmaan oloinen on tämäkin aamu +2 mittarissa, vesitippoja puiden oksilla ja kurren korvat ja häntä kosteat.  Vähän on tainnut tulla blogiväsymystä minullekin, muutama muukin on siitä kirjoittanut. Käyn katsomassa useissa blogeissa, mutta kirjoittamiset ovat jääneet vähemmälle. Kyllä sitä tästä piristytään kunhan aurinko alkaa enemmänkin paistamaan.

Hyvää sunnuntaita ja Kalevalan päivää toivotan. Nyt saa varmaan tehtyä lumiukkoja isossa osassa maata, lumilyhtyjäkin,  laittakaahan kuvia taideteoksistanne.

Eilen kahvitapaamisen jälkeen lähdin katsomaan jospa näkisin penkkariautoja, harmi kun olivat jo menneet en kuvia saanut.

Tämä pieni varpunen varmaankin oli nähnyt, istui koulun vieressä olevissa pensaissa ja siritteli kaverinsa kanssa niin kevättä.

Lähdin kävelemään kotiin päin eri reittiä kuin tavallisesti, tätä kautta tulen torstai aamuisin ja toista menen takaisin.

Mielestäni täällä oli kauniimpia puita kuin toisen reitin varrella ja vielä olivat puut huurteisissa

puvuissaan, muualla olivat jo karistelleet huurretta pois.

Tästä koululaiset kulkevat ja hyvin on aurattu kävelytie.

Paljon on kauniita puita tien varrella

ja poikkesin pienelle polulle jonka varrella oli tämä koivu hauskasti sen runkoa aurinko valaisi.

Mukavasti valo leikki puiden oksilla

ja tänne kauemmaksi paistoi, kaunis oli lumisten oksien välistä katsella.

Tänään ei näy aurinkoa vaan lunta on alkanut hiljalleen satamaan, toivottavasti ei kovin paljoa tule, tuuleekin ja se lisää vielä pakkasen purevuutta. Rikottiinkohan viime yönä pakkasennätyksiä. Nyt voinkin tehdä sisätöitä kun eilen sain nauttia auringosta ulkona kävellessäni.

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua toivotan.

Tein eilen pienen kävelylenkin ja kameraanikin ulkoilutin. Kävelin erään puron vartta missä kesäisin kuljen, ekaa kertaa näin talvella. Oli hyvä polku tallattu jota pitkin pääsi helposti kulkemaan. Harmaan oloinen oli päivä ja kuvat sen oloisia.

Katselin ja kuvasin näitä ryteikköjä joille lumi antaa toisenlaisen näkymän kuin kesällä, kauniinkin, lumi pehmentää ja peittää. Täällä on keväällä kova lintujen viserrys, hyvä paikka niille saavat olla piilossa ja rauhassa.

Puro piti pintansa ei ole jäätynyt kokonaan, sillalta pääsin kuvaamaan

muualta ei ollut toivettakaan mennä lähelle, sen verran oli kaatuneita puita ja oksia tiellä.

Ei sinne toisetkaan olleet yrittäneet vaan polkua pitkin kulkeneet kuten minäkin.

Ulkoilijoita ei liiemmin näkynyt, olisivatkohan olleet mäkimaastoissa laskemassa pulkalla, laskiaistiistaita juhlimassa.

Hyvää keskiviikkoa toivotan.

Kävellessäni kameran kanssa tulee usein tutkittua puita ja niiden oksia, nyt varsinkin kun on lunta niihin kertynyt.

Kävelytieni varrella on tämäkin hauskan näköinen koivu käkkäräisine oksineen lunta koristuksena.

Monen puun oksat näyttävät hyvin paksuilta, lähempi tarkastelu paljastaa ihan toisin,

oksien päällä on vain niin paljon lunta

että näyttävät paksuilta.

Mietin mitenkä tässäkin tämä lumi oikein pysyy oksassa, roikkuu alapuolella ja on monta kerrostumaa kertynyt lumisateiden aikana, kyllä luonto on ihmeellinen kun vain pysähtyy katselemaan.

Nyt kaipailisin aurinkoa sillä puihin on taas kertynyt valkoista huurretta.

Tein viikonloppuna kaalilaatikkoa, kaalista revin päälimmäiset lehdet pois ja vein pitkäkorvalle, hyvin oli maistunut, näin eilen illalla kun niitä napsutteli syödä.

Eilinen uintireissu oli taas kiva ja rentouttava, niin rentouttava että koko illan oli ihan uupunut olotila. Tänään taas tavallinen arkipäivä ei mitään ihmeitä tiedossa.

Hyvää laskiaistiistaita toivotan, näyttäisi tulevan hyvä mäenlaskukeli.

Eilinen kaunis päivä houkutti lähtemään ulos

ja metsään taas piipahdin tästä jo monesti käyttämästäni kohdasta, polku on hyvin tallattu muutkin siitä menneet.

Koululaiset oikaisseet kouluun ja pienen polun tehneet.

Tästä jänis hyppinyt, ei vielä suurempaa polkua ole tehnyt.

Hiukan leveämpi polku johtaa kotia kohden ja on sitä muillakin oksien päällä lunta.

Kiva oli tehdä pieni kävelyretki, luonto näytti kuinka kaunista voi olla kun on valkoista lunta ja aurinko paistaa, ihan virkistyi mielikin.

Ruokabaarissa on aikamoinen vipinä, 3 kurrea syömässä  ja kun tuli neljäs ei enää rauha säilynytkään vaan kova meno alkoi. Vien kohta lisää siemeniä, saavat hetken vielä syödä etten häiritse.

Hyvää torstaita toivotan.

Moni on ehkä ihmetellyt, että mitäs kiireitä minulla on ollut etten kunnolla ole ennättänyt bloggailemaankaan.

Ehkä tämä hiukan epätarkka kuva kertoo tekemisistäni.   Olen leiponut äitini 95-vuotis juhliin tarjottavaa, pidimme hiukan jälkijunassa kun synttärit olivat joulun pyhien välissä ja silloin oli moni matkoilla joita halusimme juhliin mukaan.  En voinut kertoa aiemmin kun olisi tullut julki mitä teen, miniä  auttoi leipomisessa, hänellä vaan taas oli opiskelukiireitäkin.   Loppujen lopuksi kaikkien vastoinkäymisten jälkeen juhlat onnistuivat ihan hyvin, mies, poika ja miniä auttoivat järjestelyissä. Onneksi saimme palvelutalosta missä äitini asuu, isomman juhlahuoneen ja siinä vieressä olevan keittiön käyttöömme, pienemmässä olisi ollut liian ahdasta ja keittiö liian kaukana.  Suuri kiitos tästä paikan vaihdosta kuuluu eräälle palvelutalon henkilölle.

Kuvia tietenkin olisi pitänyt ottaa leipomuksista enemmänkin, ei ollut oikein aikaa. Vieraat ja synttärisankari tuntuivat olevan tyytyväisiä, samoin kutsutut hoitohenkilöt palvelutalosta. Jäi tarjottavaa ylikin ja niitä kiikutimme hoitajille, että saavat jakaa asukkaille ja itselleenkin.

Nyt on hiukan tyhjä olo kaiken tohinan jälkeen, hyvä mieli, kun tässä kaikkea kelaa jälkeen päin.

Iltapäivällä tuli sellainen tunne että lähden hiukan ulos tuulettumaan, taas vaan kamppeet niskaan ja kamera tietty mukaan.

Ohitin lasten leikkipaikan, vähän on lunta päässyt keinuihin ym. kasaantumaan, vierestä meni latu metsään.

Edelleen kulkiessani näin juovan joka oli tullut lentokoneesta ja kaunis tumman sininen taivaanranta, oli myös kuvattava.

Harrastin taas keskellä toria kameran kanssa osoittelemista, nyt yritin saada kuusta kuvaa,  ei tullut oikein kummonen.

Kävin kirjastossa lukemassa lehtiä.  Tiimarissa myyjiä katsomassa ja kyselemässä, ettei vaan myymälää lopeteta kun joitain suljetaan, ei ole lopetuksen alla.  Jos olisin saanut tiedon että lopetetaan niin olisin soittanut pääpaikalle ja kysynyt että ovatkohan ihan tosissaan. Ennemmin isompi myymälä tänne, laajempi valikoima askartelupuolelle  ja lisää henkilökuntaa, asiakkaita on aina kun käyn siellä.

En voinut olla ottamatta kuvia taas kirkosta kun torilla seisoskelin

niin kauniisti on valaistu

ja vielä hiukan eri kulmasta.

Kävelin kirkon taakse ja otin sieltä kuvan kuinka meilläkin on autoja liikkeellä.

Kotiin olin jo menossa kun käännyin ja napsaisin vielä yhden kuvan. Kyllä taas sain aikaa kulumaan, mutta hyvää teki raikas iltalenkki.

Katselin iltapäivällä että ihan kuin olisin nähnyt hiukan sinistä taivasta, äkkiä ulkoiluvaatteet päälle kamera mukaan, reppu selkää ja ei kun menoksi.

Lähdin ihan eri suuntaan kuin normaalisti menen, ajattelin jospa jotain kuvattavaa löytäisin, tiesin että alkaa autoja huristella ohi kun ovat ruvenneet käyttämään  tätä “takatietä”  kotiin mennessään.

Hiukan oli harmaata ja todella autoja alkoi huristella ja minä vaan tuijottelin kameran läpi kohti taivaita sillä monet puut ovat joidenkin tontilla eikä silloin voi koko puuta kuvata.

Katsokaa mitä näkyy, ei turha reissu vaikka muutama homma jäi tältä päivältä tekemättä, sitten huomenna.

Aurinkokin tuli hetkeksi pilven takaa ja valaisi kaukana olevaa metsää.

Sain myös pyydystettyä valoa hangella.

Paljon oli peltoa metsän ja minun välissä etten sinne päässyt, nyt vain kaukaa ihailin. Lähempänä olevalle mäen kumpareelle jossa olen monsesti käynyt kesällä istuskelemassa ja kuvaamassa on rakennettu talo.

Taas näitä ylös kurkotteluja

sillä niin kauniita olivat. Oli siinä autoilijoilla naureskelemista kun minä seisoskelin tien reunassa  ja mustalla mötikällä osottelin taivasta kohden.

Kiva pika käynti, äkkiä se aurinko menee nukkumaan ei kauaa viivy, mutta hetken ilon soi.

Kyllä minua tänään hemmotellaan, äsken toi naapurin mies leivän tuliaisiksi kun olin ollut posti- ja talonvahtina, hetihän siitä oli tehtävä voileipä ja ai että oli hyvää kahvikupposen kanssa nautittuna.