Akileija

Eilinen reissu oli hiukan hätäinen ja jäi vaivaamaan kuvien otto kukista, jos vielä ennättäisi ennen herra Hallaa. Eilen vielä pääsin autolla kotiin niin jäi yksi junalippu käyttämättä ja eräs toinen meno peruuntui tältä päivältä. Minähän aamusta katselin ilmoja ja kun olivat otollisia hyppäsin junaan ja porhalsin Helsinkiin, mies vielä usutti lähtemään.

Siitähän on ollut juttua ettei auta ottaa niin vakavasti ja tämä meni siihen huvituksen piikkiin. Onhan sitä vähän ladattava itseään että löytyy uusia kortteilu ideoitakin.

Junalta suunnistin heti samaan puistoon missä eilenkin kävin. Tällainen oli minua siellä vastassa, ei sentään ihan purrut.

Ei ollut kovin vielä herra Halla nipistänyt kukkia. Onhan siellä syksy jo näkyvissä, kuihtuneita kukkia löytyy aika paljon.

Varpuset pyörivät ja hyörivät taitaa olla paljon siemeniä, olivat vaan kovin vikkeliä eivät halunneet poseerata.

Tämän kyltin päällä eräs varpunen istui ja sen ajattelin kuvata, kuului naps ja katsoin kuvaa ei siinä kukaan istunut kyltin päällä, mutta tarkkaavainen katsoja huomaa menijän.

Kävelin hiukan pidemmälle, ensi menin Linnunlaulun huvilaa kohden, mutta muutin suuntaa ja kävelin toiselle puolen kohti Oopperataloa. Kaunis ja rauhallinen oli puisto, kyllä ulkoilijoita riitti, eräs mieskin oli kameran kanssa ja tuli juttelemaan. Totesimme, että mitä mainioin ajankohta kuvata Helsinkiä.

Löytyi myös mahtavia kauniita puita väriloistossaan ja auringonvalossa kylpien.

Tällainen kaveri tuli luokseni ollessani rannassa, ei minulla hänelle ollut tarjota muuta kuin juttuseuraa.

Puoliso uiskenteli myös lähemmäksi katsomaan.

Hetken siinä katselivat ja kuuntelivat kun niille puhuin, sitten suuntasivat muualle. Kyllä joutsenet ovat kauniita ja ylvään näköisiä.

Aivan puiston lähellä jylisi vilkasliikenteinen Mannerheimintie.

Kipaisin ylös jalkakäytävälle ottamaan kauniista kukkarivistöstä kuvan.

Katselin isoa jätelavallista joka oli täynnä puun lehti ja mietin, että on siinä ollut haravoimista. Eikös mitä, kohta tällainen tulla huristeli minua kohden maa pölisten ja samalla ohikin, nopeasti lehdet saa kerättyä imurin voimalla.

Jäi vielä kaupunkikuvia jemmaan, laitan joku päivä lisää. Tuttujahan nämä paikat monelle ovat, mutta mielestäni kiva katsella aina uudestaan.

Hyvin oli ajoitettu reissu, kotiin tullessani junasta mennessäni autooni alkoi pisaroida.

Aamulla ennen lähtöäni kurkistelin eräisiin blogeihin joihinkin pääsin osaan en, toivottavasti ovat avoinna kun menen uudestaan kurkkaamaan.

Eiliseltä reissulta tallentuneet mukaani nämä hauskat kukat.

Aika tummasävytteiset kokonaisuudessaan.

En yhtään ihmettele nimen valintaa, ihan revonhännän näköisiä. Nimitaulussa oli kaksi nimeä Revonhäntä ja Purppurarevonhäntä olisikohan tämä Purppura.

Hyvää tiistaita kaikille.

Koko kesän ajan olen haikaillut Kosmoskukkien perään, en missään ole nähnyt. Käväisin tänään Helsingissä ja jäi pieni hetki kuvaamiseen. Mietin mihinkä menen ja nenä osoitti Finlandia-talon taakse. Tossua toisen eteen ja katsomaan josko sieltä puistosta jotain löytyisi, muistin joskus olleen kukkapuistona. Aivan oikein, siellä oli paljon vielä kukkia jäljellä ja mikä yllätys oli kaipaamiani Kosmoskukkia.

Minähän innoissani aloin kuvaamaan.

Oli valkoista

ja muitakin värejä

Tässä sitten koko kesän edestä Kosmoskukkia. Tuli mieleen Tampereella kuvaamani ruusut, samanlainen kiire oli ja napsin mitä ennätin, oli paljon muitakin kukkia joita tallentui mukaan. Olisi uuden reissun paikka ennen kuin halla vie kukat. Jätin muutamaan kommentoimatta saatte katsella kuvia, mielenkiintoinen reissu kokonaisuudessaan.

Tällainen maisema rauhoittaa kiireisenkin kulkijan.

Tuli sellainen tunne, aivan kuin luonto olisi kuunnellut jotain.

Kuvattu Aulangon puistossa.

Taas tuli huomattua kuinka luoto on värien mestari. Nämä kuvat olen ottanut eilen Hämeessä. Kuvia ottaessani eräällä parkkipaikalla henkilöauton ovi auvauti vieressäni ja sieltä eräs hiukan iäkkäämpi naishenkilö kurkisti ulos. Minulle tuli mieleen että olinko jollain tavalla härinnyt häntä, sillä en huomannut ollenkaan autossa olevan ketään. Hän kysyi, että onko jotain erikoista vai kuvaanko värien kauneutta, minä hänelle että tätä luonnon värikylläisyyttä kuvaan. Yhdessä totesimme, että kyllä luonto voi olla kaunis.

Tähänkin kuvaan sain montaa eri väriä puista.

Nämäkin puut kauniissa asuissaan.

Ei voi ihmetellä jos olin mykistynyt värikylläisyydestä jonka tämäkin kuva vaahterasta todistaa.

Hyvää sunnuntain jatkoa toivottelen näiden kuvien myötä.

Yleensä kuvataan koko kirkko kaikkine komeuksineen, minä kuvailin osia.

Ovet ovat aina minua kiinnostaneet ja nytkin kuvasin kirkon sivustalla olevan. Aurinko jo hiukan haalistanut ovea varmaankin käsittely olisi kohdallaan.

Mielenkiintoinen ristikko pyöreässä ikkunassa.

Tämä myös ylhäällä oleva ikkuna on kiinnostava, varsinkin tuo ruudutus.

Yritin saada valon kajoa mikä heijastui vastapäisestä ikkunasta, kirkon läpi. Oli hiukan hankalaa kun taloja heijastui ulkopuolelta. Jotain sentään sain kun muutaman kerran kokeilin.

Parista ikkunamaalaukseta otin kuvat, suuritöisiähän tallaiset ovat ja kauniita.

Taas tuli tehtyä kameran kanssa pieni tutkimusreissu ja tässä näkyy tulos.

Viikko sitten kävelin metsässä ja katselin sen kauniita värejä, ei kaikki vielä ole ruskassa.

Mielestäni tässä kannossa on mielenkiintoisen vihreitä värejä.

Katselin pitkään näiden pihlajien lehtiä ja aina olivat nurin päin, pitihän niistä kuva yrittää ottaa. Lehtien alapuoli on kauniin vihertävän harmaa.

Aamulla lähdin kauppaan ja samalla piipahdin kierrätyskeskuksessa. Sen jälkeen lähdin kotiin ja ajattelin käväistä torilla, ei ollut tullut mieleeni että siellä on markkinat. Onneksi tuo kamera kulkee nykyäänkin mukana niin on markkinoilta muutamia kuvia kotiin tuomiseksi.

Näissä langoissa näkyy paljon syksyn värejä.

Tällainen iso lankakerä oli myös väripiristyksenä.

Toisaalla oli jo valmiita tuotteita langoista, paljon oli tarjolla eri värejä ja malleja.

Myös erilaisia makeita oli myynnissä, tässä monen makuisia siirappeja.

Hilloja montaa lajia ja sinappiakin.

Mahtavia purjonippuja joita tuntui vähän jokaisella olevan kainalossa kun katseli ympärilleen.

Viereisessä pöydässä oli kanssa sipuleita, mutta eri laatua.

Mahtavan näköisiä mötiköitä. Kysyessäni saanko kuvata sipuleita, myyjä katseli minua sen näköisenä, että olenko tosissani. Taisin olla vähän kummajainen moisine pyyntöineni, sain kyllä luvan kuvaamiseen ja tänne laittamiseen.

Kotimaista käsityötä tarjolla.

Katselin näiden kauniita puun kuvioita.

Nämä matot matkustaneet Hangosta markkinoille, olen heiltä muutaman maton tilannutkin ja tyytyväinen olen ollut.

Eihän markkinoita ilman kirppisosastoa. Paljon on kaikenlaista ja löytyihän ostajiakin. Uusi omistaja nahkaisille ajokypärälle ja pitkävartisille rukkasille. Itse niitä katselin, mutta ei meillä ole niille käyttöä.

Lasiesineitäkin katselin, mutta on todettava että oma huushollikin alkaa olla täynnä kaikenlaista tavaraa, joten jäi katseluasteelle.

Nämä kaksi kirppismyyjää halusivat samaan kuvaan. Kuten kuvasta näkyy niin kauniista päivästä voi näinkin nauttia.

Paljon näin tuttuja ja torstaiaamu kahvilaisten kanssa pidimme ihan torikokousta yllättävän monta meitä oli markkinoilla.

Kaunis ilma houkutti katsomaan mitä saisin kameraani.

‘

Minusta tämä tuulimylly on kuvaamisen arvoinen, todella kaunis

joka puolelta.

Vanha eikä enää käytössä vaan muesoalueella nähtävänä. Museo ei ollut auki joten sain vain kuvia päältä päin.

Hauska sattuma tämä lasti ja tuulimylly. Olin ylittämässä tietä ja tämä kuorma oli pysäköitynä bussipysäkille. Miehet juttelivat lähellä kuormaa ja minähän kysyin saanko ottaa kuvan, sain luvan ja sen myötä lisäys, se on vehnää. Sanoin, että hyvä tietää kun olen arvuutellut näitä viljalajikkeita pellon laidalla. Oikein kurkkasin aikaisemmin ennen kuin kysyin lupaa kuvata, että onko viljaa kun oli niin tasaisen kauniin vaalean ruskeaa, kauempaa ei erottanut oliko vaikka hiekkaa. Komea viljalasti traktorin peräkärryillä.

Ei tuulimylly jauhanut näitä vehnän jyviä.

Äsken käväisin ulkona terassilla ja katselin sateista pihaa ja päätin, että haen kuvistani hiukan piristystä tähän harmauteen.

Kävelin muutama päivä sitten metsässä ja aurinko paistoi aika ajoin ja teki kauniita valoläikkiä metsään.

Tästä kuvasta tulee mieleeni aivan kuin olisin ollut teatterissa ja katsellut näyttämölle.

Saniasetkin voivat olla kauniin värisiä ennen kuin

muuttuvat kokonaan ruskeiksi.

Nyt sain mielikuvilla hiukan aurinkoa tähän sateiseen päivään. Onhan sade ihan kivaa joskus, mutta nyt ei enää huvittanut. On ihan mukavaa kun voi kaivella mieleisiään kuvia varastosta.