Akileija

Ajelin Patakukkoon ja Kallen Kukkatarhaan. Arin kesäkahvila oli jo suljettu.

Tässä tuoli odottaa pääsyä varastoon, ensi kesää ja kahvilavieraita. Kauniisti vielä räystään alla kesäkukat kukkivat.

Ennen sateen tuloa ennätin kuvata Arin Patakukon rakennuksen vieressä olevia kukka-asetelmia. Rehevän oloisia olivat, näin loppukesästä tulee haikeus että kohta nämäkin kuihtuvat.

Kallen puolella oli vielä kesäkukkia. Mielenkiintoisen väriset krassit, vaalean keltaiset.

Muitakin kaunokaisia.

Sisäterassilla myös nämä kukkivat vielä oikein innoissaan, kauniita kukkarykelmiä kun niitä oli vielä paljon pitkässä rivissä. Mielenkiintoinen tunnelma, sade ropisi kattoon ja olin sisällä kukkien keskellä.

En enää saanut kakkukahvia, mutta kauniita kukkia tallensin kameraani.

Tällainen vaaleiden kaunottarien ryhmä, ettei aina värikkäitä.

Näitä tarvii katsoa hiukan tarkemmin

nähdäkseen nuo väriyhdistelmät, kun eivät ole niin kirkkaasti esillä.

Tämäkin aivan ihana yksilö hurmaa kauneudellaan.

Hyvää aurinkoista keskiviikkoa, meillä aurinko paistelee.

Kuvattu Hatanpäänpuistossa.

Kaunis maisema ylhäältä kalliolta katsellen.

Nautin aina näistä Suomen järvien näkymistä. Merimaisematkin ovat kauniita eri tavalla vain.

Hyvää tiistaita toivottelen.

Ajattelin vielä illaksi laittaa tuon ötökän jälkeen hiukan hempeämpää.

Kurjenpolveksi nämä tunnistaisin, en vaan tiedä tarkempaa lajinimeä.

Kauniin sininen väritys.

Kuvattu Marketanpuistossa.

Tullessani lauantai-iltana metsästä kävelytielle, siinä jutteli mies puhelimeen ja hänet ohitin lähtiessäni kotiin päin. Kuulin tämän miehen huutavan perääni, olenko luontokuvaaja. Minä käännyin ja vastailin, että sellainen harrastelija. Sanoi kun on kamera mukanani ja olenko kiinostunut komeasta koppakuoriaisesta jonka oli nähnyt. Sitä sitten yhdessä etsimme mihinkä oli hävinnyt ja löytyihän tämä yteistuumin kun oikein tiirailimme. Olimme varmaankin huvittava näky.

Tällainen musta komistus löytyi, oli kuulemma ollut matoa viemässä johonkin, nyt mato oli saanut jäädä.

Mies auliisti auttoi kuvaessani, otti kepin päähän koppiksen jotta saisin jotain kuvaa jo hiukan hämärtymässä olevassa illassa. Ei oikein pysynyt koppis kepin päässä joten

hän otti sen käteensä, siinä tämä musta mottisarvinen innostui menemään. Ei millään meinannut saada kuvaa kohdistettua.

Kuten näkyy vipelsi pitkin kättä sinne sun tänne.

Näin sitä voi tavata kivoja ihmisiä, hetken juttelimme ja hän lähti pyöräilemään toisaalle hyvää jatkoa toivotellen ja minä kotia kohden kävelemään.

Hiukan jäi harmittamaan kun en blogini osoitetta hänelle huomannut antaa.

Nämä ruusut haluavat iloisesti toivottaa hyvää alkavaa viikkoa.

Minä ainakin kaipaan aurinkoa ja valoisia päiviä. Tämäkin aamu on aika tumman oloinen, huomiseksi odottelen kauniimpaa, ainakin on luvattu.

Hyvää maanantaita kaikille.

Kuvattu Hatanpäänpuistossa.

Halusin tähän pimeään sateiseen iltaan jotain kesäistä ja kaunista.

Tämän perhosen kuvan löysin, on jo otettu kesäkuussa joten sopii mainiosti toiveeni toteuttajaksi.

Taas lähdin pienelle kävelylle illan saapuessa. Suunnistin metsään ja

siellä minua oli vastassa kauniin sinertävät kanervat, väripilkahdus vihreän keskellä.

Punaisia puolukoitakin kurkki siellä täällä, useat eivät vielä kypsiä, pari poimijaa jo oli liikkeellä.

Metsästä oikaisin pellon laitaan ja hyppäsin ojan yli siitä mistä joku muukin oli sen ylittänyt, näytti ihan kuin olisi kauris siitä mennyt. Tästä paikasta otin kuvan keväällä, vain tuolta vastakkaiselta puolelta.

En voi muuta kuin ihailla näitä viljapeltoja, täällä oli hiukan kypsemmän oloista kuin perjantaisen käyntini paikassa.

Pidän näistä erilaisista kuvakulmista, on kiva kyykistellä ja katsoa kameran linssin läpi miltä näyttäisi.

Täytyy aina myös katsoa jalkoihinsa mihin astuu, näitä pieniä värinpilkahduksia tielleni osui.

Kirjopillike on kaunis kun sitä tarkemmin katselee.

Kannusruohojakin muutamia kukki pellon vieressä.

Nämä käppyrät ovat vinkeen näköisiä, horsma jo kukkineena.

Hauskasti tähkät pystyssä toisten ollessa hiukan taipuneena.

Taas meinasin mennä halpaan, luulin olevan ruista, mutta taitaapi olla ohraa. Rukiissa lyhyemmät vihneet kuin ohrassa.

Tässä hiukan vihreämpi versio edelliseen verraten.

Tätä peltoa kiersin, vastakkaiselta puolelta hyppäsin taas metsän puolelle.

Tämän kuvan otin siksi kun poikani kysyi olenko käynyt siinä saarekkeessa joka on pellon keskellä. Enhän minä sinne ole mennyt, kertoi nassikka ikäisenä siellä kavereidensa kanssa paljon leikkineen.

Taas tuli hupia ja hyötyä tältäkin reissulta. Joku voi naureskella noita viljan tuntemuksiani, ei sitä kaikkea osaa erottaa. Mielenkiintoistahan nytkin niitä on opiskella ja ottaa selvää.

Ruusu sunnuntaille, valitsin tämän ruusun siksi kun minusta vain tuntui siltä että on sopiva.

Kaunis ruusu ei liian rajuja värejä vaan rauhallisen oloinen. Tunnehan näissä valinnoissa on paljon mukana.

Ei paistele aurinko meillä nyt ja pilvistä näyttää nettitiedotuskin lupailevan.

Hyvää sunnuntaita kaikille.

Lähdin eilen illalla ulkoiluttamaan kameraani ja siinä samalla itseänikin. Ilta-aurinko paisteli kauniisti. Kävelin tietä joka kulkee kahden pellon halki.

Kuvista huomaa ilta-auringon pehmeyden. Näitä kukkia oli tien reunassa, tuntematon minulle.

Isompi pensas oli ojan vieressä.

Nämä olivat kauskan näköisiä karvapallukoita.

Aurinko aivan kuin sai ne kiiltämään.

Tulee mieleen kuin olisi jonkin eläimen turkkia.

Tässä hiukan alavammalla paikalla oli jo aurinko mennyt metsän taakse.

Sitten onkin arvuuttelua mitä viljaa on, sen tiedän ettei kauraa ole. Ruis tulisi mieleeni, mutta olen tottunut sellaisiin tähkän päässä oleviin pitkiin vihneisiin (hain netistä nimen). Taisimpa löytää kun aikani kaivelin, vehnää voisi olla, sellaiselta näyttää. Näin vielä kuvan vieressä luki, vehnän jyvässä ei yleensä ole vihneitä.

Nousin hiukan ylemmäksi mäen päälle johon aurinko vielä paisteli. Tällainen paikka löytyi, näkyi selvästi että joku eläin siinä oli viettänyt aikaansa, hiukan isompi, ehkä peura.

Kiva oli tehdä pieni iltakävely ja sain muutaman kuvankin ja niiden myötä tuli haettua tietoakin, ei mikään turha reissu

Kävin myös äsken kävelyllä ja kuvasinkin, siitä tulee oma juttunsa kunhan saan kuvat siirreltyä ja vähän juttua kasattua. Mielenkiintoisia nämä iltakävelyt.