Akileija

Vähän aikaa oleskelin kotona markkinoilta tultuani ja ajattelin josko alkaisin tekemään kortteja. Katsoin ulos ja totesin siellä olevan niin kauniin iltapäivän, että kortteja voi tehdä muulloinkin. Ei kun sopivaa vaatetta päälle, kamera kainaloon ja ulos.

Lähdin kävelytietä lampsimaan ja sen varrella on tammi jota minä tiirailin ja etsin jos olisi tammenterhoja kuvattavaksi. Kaksi rouvashenkilöä kulki ohi ja sain kysymyksen onko joku eläin mitä katselen kuvattavaksi, ei ollut tammenterhoja etsin. Muutaman sanan vaihdoimme ja he jatkoivat matkaansa ja minä nappasin kuvan tästä yhdestä vaivaisesta terhosta joka oli sopivalla kohdalla. Sitten minäkin lähdin jatkamaan matkaani.

Takaisin tullessani samaa reittiä pari tuntia myöhemmin (mihinkä se aika livahti) katselin taas tammea ja huomasin jotain liikettä oksilla. Hiljaa viritin kamerani ja aloin hakemaan sopivaa reikää oksien lomassa jotta saisin jotain kuvattua kurresta joka siellä naposteli tyytyväisenä tammenterhoa.

Katsoi minua tarkkaavaisesti, että kukas siellä on häiritsemässä hänen ruokarauhaansa.

Täytyisiköhän lähteä pois kun ihan jäi seisoskelemaan ja tiiraamaan tolla mokomalla mustalla möykyllä.

Ei tuo nyt kumminkaan niin varallinen taida olla, joten jatkan tämän syömistä ja sitten lähden pois.

Kotiin tullessani huomasin liikettä myös meidän pihakuusessa ja kurrehan siellä käpyä naposteli. Eipä ollutkaan niin helppo kaveri kuin tuo edellinen. Tämä taitaa olla se sama joka viimeksikin minua hitaaksi sanoi. Kiersimme puuta, minä yritin saada jotain kuvaa, ei tullut muuta kuin epäselviä hännänpäitä.

Niin ja taas teki mulle samat temput, että hidas olen hänen menoonsa, kuten näkyy tästäkin kuvasta, iso käpy suussa ja kuvaaja jätettiin ihmettelemään menoa.

Aamulla käväisin Tapiolassa, Espoossa ja tulin kotiin kymmenen jälkeen, oli koko ajan poutasäätä. Jos nyt olisin tullut niin kyllä kengät olisivat olleet lits läts märät, sillä äsken taivaan vesihanat aukesivat oikein kunnolla.

Kotiin tultuani aurinko hiukan pilkisti ja ajattelin käydä ulkona kuvaamassa. Pyykkinarua ohittaessani näin nämä pisarat ja nappasin kuvan,

Tarkoitus oli käväistä kuvaamassa vielä vaahteran lehtiä, osa vielä puussa vaikka tuuli niitä sieltä pudottanut suurimman osan.

Jättiläistatarissakin vielä lehtiä.

Nämä halusin kuvata on kuin keltainen matto vaahteran alla.

Kukkapenkkikin täynnä lehtiä, nyt olisi askartelijoille matskua, saisi jos minkäkinlaisen ovikranssin.

Vielä kuva lehtien kokoerosta, kyllä koivunlehti näyttää pieneltä.

Nyt ei ihan kannata mennä ulos lehtiä haravoimaan, toivottavasti viikonloppuna vähän poutaa niin saisi kasaan haravoitua isomman osan ja vaikka hyppiä lehtikasan päällä kuten Nalle Puh

Lupasin ottaa kuvia Mustamarja-aroniasta kun siinä on kauniit värit, nyt oli viimeisiä hetkiä kuvata se ennen kuin tuuli vie kaikki värikkäät lehdet pois. Onneksi ennätin muutama päivä sitten tallentaa nämä.

Tämä on kuin pieni lehtien sekamelska.

Marjoja ei paljoa ollutkaan ja viimeisetkin häipyneet pois.

Lehtiäkin hiukan nakerrettu.

Sinistä ja vihreää vasten punertavat värit korostuvat.

Tässä aivan kuin olisi perhosen siivet jotka toivottavat hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa kaikille.

Aamulla aurinko paistoi kauniisti, mutta päivällä tuli äkkinäinen sadekuuro. Satoi oikein kunnolla ja hiukan oli rakeitakin mukana.

Juhannusruusun lehdet loistivat sateen jäljiltä.

Vaahteran lehdet roikkuivat hiukan alakuloisen oloisina.

Muutamaan lehteen olivat pisarat tehneet lepopaikan itselleen.

Näin paljon on jo lehtiä ennättänyt maahan varista ja pikkuhiljaa niitä lisää leijailee.

Eri värinen lajitelma maassa muutama pisarakin mukana.

Mansikan lehdet unohtuvat usein mansikka kauden jälkeen, kauniita värejä niissäkin.

Hetken kuluttua taivas näytti tältä,

aivan kun ei mitään sadetta olisi ollutkaan.

On ollut niin keltavoittoista nyt ajattelin tälle päivälle kirjavampaa väritystä.

Tämän puun kun näin niin tuli mieleeni kudottu kangas josta on tehty leninki. Lehdet riippuvat alaspäin kauniisti.

Näissä kuvissa

näkyy lähempää tuo värien monimuotoisuus. Puun nimeä en taaskaan tiedä jos joku tietää niin mielelläni otan vastaan tiedon.

Näiden värien myötä toivottelen hyvää lauantaita kaikille kävijöille.

Luvattiin pilvistyvää säätä ja äsken vielä aurinko helli ja värit loistivat.

Oli pakko käväistä takapihalla ottamassa kuva omasta vaahterasta, joka ei varmaankaan kovin punertavaa sävytystä tee, mutta kauniita nämä keltaisetkin lehdet ovat ja niissä heijastuu aurinko.

Onhan sitä tällekkin päivälle saatava hiukan ruskaväriä.

Mahtavat Pihlaja Angervo pensaat sattuivat matkani varrelle.

Niiden värejä tietenkin lähemmin tutkailin.

Näissäkin kauniita syysvärejä. Täytyy aina ihmetellä kuinka hienosti luonto tekee nämä liu´utusvärjäykset.

Olihan siellä mukana vihreä pilkku.

Vielä oikein aurinkoista torstaipäivää kaikille.

Tämä päivä on ollut aamusta lähtien menoa. Olin Siuntion Borgvikissä syysjuhlissa ja tuli sellainen tunne kuin olisin mennyt vuosikymmeniä elämässä taaksepäin. Ohjelma oli juuri sellainen kuin aikoinaan seurojentalolla. Löytyi kuorolaulua, runonlausuntaa, useitakin esityksiä. Kahvia ja keittoa tarjolla. Lähtiessäni pois kuulin kun eräs mies sanoi, ai teillä on noin nuoria likkoja täällä. Voitte kuvitella että nauroin huomautukselle, juu nuori likka

Kotiin palattuani paistoi edelleen aurinko kauniisti ja lämpimästi terassillemme, niin minähän nautin siellä iltapäiväkahvin ja leivän. Omenat pöydällä ovat kypsymässä olevia talviomppuja joita hätiköiden otin liian aikaisin puusta pois.

Minulle joka olen aurinkoihminen voiko ihanampaa syyspäivää olla kuin tämä.

Näissä kaikissa kuvissa heijastuu syysauringon loiste.

Omenistakin

näkyy kuinka aurinko lehtien lomitse antaa valoaan.

Nämä omenat aivan peilaavat

auringon loistetta.

Nyt olen kyllä hehkuttanut auringon valoa, mutta niin pitkään oli sateisen pimeän harmaata, että tällaisina päivinä aivan riehaantuu. Katsokaa kuinka sininen taivas näkyy omenapuun oksien takaa.

Ei mieheni parempia lomapäiviä olisi voinnut valita terassilla parit kahvihetket jo vietetty. Ulkotöitäkin tehty, mies enemmän minä voimieni mukaan, mukavaa ollut.

Taas osui kameran eteen oudon näköinen pensas marjoineen, kovan etsinnän tuloksena päädyin Mahoniaan.

Hyvin siniset marjat ja jännät lehdet. Luin, että marjat ovat syötäviä.

Muutama lehti oli punaiseksi ehtinyt ja väri oli kirkas.

Jos olen väärässä tunnistamisessa oikaiskaa ja kertokaa mikä on.
Hyvää lauantaita kaikille.