Akileija

Halusin nämä jättiläistatarin kuvat tälle päivälle tuon sinisen taivaan vuoksi.

Ovat eilen aamupäivällä otetut kuvat ja kun nyt katsoo ulos on pimeää, tuulee eikä sadekkaan ole kaukana aivan erilainen aamu kuin eilen.

Aurinko kauniisti paistoi lehtiin, toiset jo ruskeina, usemmat vielä yllättävän vihreinä.

Hyvää tiistaita toivottelen näiden kuvien myötä.

Kaikkia omenoita ei ole vielä saatu meidän terassilta jalostettua. Sitkeästi yritän saada niistä voiton.

Kuvasin ihan huvikseni, kun tuntui että aina vaan niitä on vaikka kuinka ahkera yrittää olla. Tässäkin iso saavillinen vielä odottelee.

Yksi monista laatikoista.

Korista eräs tuttu mies kävi osan tyhjentämässä, kun oli puhe omenoista ja heillä ei itsellään ole ja aikaisemmin muualta saadut olivat syöneet. Minä vihjaisin että meiltä voisi muutama liietä. Tänään tulee hakemaan lisää kun ei jaksanut kantaa enempää.

Hyvin terassilla säilyvät kun on viileää. Voi vähän hassulta näyttää kun olen osan peittänyt vanhalla verholla ja pojan teltalla etteivät linnut niitä näyki.

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa kaikille.

Kävin nopean reissun mökillä, lapsuuden kodissani ja sieltä kuvasin nämä kuvat äitini tekemästä kiviaidasta.

Halusin laittaa tänne nähtäväksi kuinka kaunis voi olla kiviaita, jo hiukan sammaloitunut, onhan tuolla jo ikääkin.

Olen erään toisen kiviaidan yhteydessä kertonut äitini tekemästä ja haluan ne säilyttää. Äiti on ollut tekeväinen ja sitkeä nainen ja sitkeyden taas tänään sain todeta.

Olen aikaisemminkin kertonut tästä super nopeasta kurresta joka ei halua yhtään poseerata.

Ollessani takapihalla puun lehtiä maassa kuvaamassa ja keskittyneenä niihin, että saisi hiukankin terävää kuvaa. Alkoi kuulua rapinaa naapurin puusta, viilettäjän se sieltä tuli, äkkiä meidän puuhun.

Takaisin ylös ja mäntyyn josta salaa yritti tulla puun takaa alas, sain napsattua viilettäjästä kuvan.

Sitten äkkiä naapurin puuvajan päälle josta kompostin puolelle piiloon, sieltä takaisin kovaa vauhtia.

Onneksi ihan hetkeksi pysähtyi minua ihmettelemään, en muuten olisi saanut taaskaan mitään kuvaa puskan takaa.

Meidän katolle taas suunnisti ja sieltä kovaa vauhtia metsään. Aikamoinen veijari, saa nähdä talvella kun alan ruokkimaan lintuja pysähtyykö ruokintapaikalle on juuri tässä lähellä.

Ulkona ryöpäytti oikein kunnolla taas sadetta, ihan maahan asti.

Kävin kameran kanssa kurkkamassa sateen tauottua, onko jotain kuvattavaa. Näille isoille lehdille jäävät pisarat ovat aina yhtä vinkeen näköisiä.

Nurkalla olevan ruusun killukassa pisara miettii koska päästää irti ja putoaa.

Äkkiä sisälle kun taivaan hanat aukenivat taas kunnolla.

Eilisen aamun sitkeä, vaikka tuuli riepotti hän vain piti sitkeästi kiinni eikä lähtenyt mihinkään.

Aamulla oli myös tumman harmaata niin tuo lehti oli kuin väripilkku harmaudessa.

Väripilkku maantaiaamuun.

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa.

Olen monesti sanonut ettei meidän pihalta saa otettua kuukuvia.

Ajattelin ensin etten tällaista kuvaa laita esille, sitten iski hassutus mieleeni, miksi en voisi laittaa kummituskuvaa tänne näin iltahämärissä.

Tässä pilkahdus sinistä taivasta.

Meillä on otettava kattojen yli nämä kuvat, kuten olen kertonut asumme keskellä, joka puolelle on puita ja ok-talojakin. Aina kumminkin jotain saa kameraankin tallennettua.

Tähän hiukan tumman oloiseen aamuun halusin laittaa aurinkoisia pihlajanmarjoja.

Kävellessäni ja katsellessani kuvattavia kohteita viikko sitten osuivat nämä kauniit marjat kohdalleni ja aurinko vielä avitti kuvaushetkellä.

Paljon oli vielä tallella linnuilta säästyneitä. Enää ei varmaankaan paljoa ole, eilen aamulla aikaisin huomasin pienen tilhiparven olevan naapurin muutaman marjan kimpussa.

Kaunis sininen tausta marjoille ja vihreille lehdille tuo väriä mukavasti esille.

Nyt alkaa olla sellainen tunne, että suurin osa värikkäitä lehtiä puista on varissut ja keltainen vallannut alaa. Eilen katselin junan ikkunasta maisemia ja yllätyin kuinka paljon vielä oli lehtiä puissa keltainen hallitsevana, suurin osa oli koivuja, kyllä nekin kauniita ovat.

Hyvää launtaita kaikille ja toivon, että tämä harmaus hiukan hellittäisi otettaan.

Tämä pienehkö vaahtera meidän aidan joukossa on sitä mieltä ettei vielä ole syksy.

Kuten taustalla olevista koivuista näkyy niin syksy on, niin en voi huijata ja kesällä otettua kuvaa laittaa tänne enkä ole tätä käsitellyt. Kaippa tällä on hyvä olla lehtikompostin vieressä, saa hyvä ravinnetta juurille.

Hyvää keskiviikkoa kaikille.