Akileija

Nyt loppui pyörimen, mitä sitä koko ajan sirkushuvejakaan esittämään.

Tinttejä riittää koko ajan.

Useampikin mahtuu samalle talipötkölle.

Päätin tänä aamuna että en ota niin vakavasti kaikkea, mitä osoittaa nämä epäonnistuneet kuvatkin joita taas uskaltauduin tänne laittamaan. Joskus on tuon osaamisen kanssa, että haluaisi osata monia asioita ja paremmin jo osaamiaan. Monta kertaa mietin, kun hyvä ystäväni pojan kummitäti on niin monen asian taitava, että voi kun minäkin. Tahtinikin on ollut tämän vuoden hitaampaa kuin ennen tuon kipeytyneen olkapään vuoksi. Sitten ajattelin ettei tarvitse kaikkea osata ja hänkään ei tee kortteja vaan ostaa minulta, tässä oli minun tämän aamun mietintä myssyssä hautunut ajatus.

Eilen yritin ottaa kuvia kortteilun lomassa keittiön ikkunasta kun talitintit (harakkakin) olivat talipötkön kimpussa. Suurin osa kuvista tuli epätarkkoja ja tätä kuvaa katsellessani ajattelin sen kumminkin laittaa ja toisenkin. Tintti mietti että nyt voi ottaa pienet vauhdit ja kiepauttaa pötköä vauhtiin.

Tässä vielä lisää vauhtia ja kaverit oksalla ihmettelevät moista menoa ja varmaan haluaisivat mukaan, mutta eivät moiseen uskaltaudu. Joskus on elämässäkin uskaltauduttava kuten minäkin alkuvuodesta tämän blogin pitämiseen, ei tämäkään suju ongelmitta, osaan mokata mutta mitä siitä. Kaippa täällä jotain sellaista on joka kiinnostaa kun kävijöitäkin löytyy ja kommentoijiakin.

Oikein hyvää lauantaipäivää kaikille.

Katselin taivaalle, että taitaa mennä täälläkin miinuksen puolelle tuo mittari. Siivottiin terassia oli jo pimeääkin ja nurkan takaa pimeydestä pölähti nenäni eteen tuntematon mies, jos olisin arempi olisin varmaan huutanut. Siinä tervehdimme ja tarjosi kalaa ja äyriäisiä ostettavaksi, sanoi myös että omput tuoksuvat, ette arvaa varmaankaan mitä myös sisästiloihin pelakuitten kanssa siirsimme.

Taivas mielestäni ennusti kylmää.

Oli punaisen ja violetin värinen. Kyllä taas tuli toive hankkia objektiivi jossa on kuvanvakaaja, ei käsi meinaa olla tarpeeksi vakaa.

Jotkut suuntaavat etelää kohti lämpimille maille.

Laitoin aamulla talipötkön puolikkaan linnuille ja ajattelin kun on puolikas ei harakka siihen pääse ruokailemaan. Väärä luulo, heti oli ensimmäisten joukossa roikkumassa pötkössä. Minä sitä hätistelin ja on tottunut lähtemään heti kun vain vilauksenkin minusta näkee. Joten on hankala kuvattava, siksi kuvat ovat epätarkkoja, mutta aihe nyt pääasia.

Tässä herra Harakka katselee epäluuloisena meille, ikkunasta kuvattu.

Näin siinä kävi, ei jäänyt paljon tarkennusta kuvattavaan.

Lensi naapurin savupiipun päälle.

Sieltä alkoi huutelemaan muille, että varokaa tuota outoa otusta

joka taas tähtäilee mustalla putkella ja muutenkin huitoo ikkunassa.

tältä aamulta kun aurinko alkoi pilkistelemään pilvien lomasta.

Meidän nk. nurmikko/sammalikko muutama lehti jäänyt vielä törröttämään.

Yritin muutamasta kasvista joissa oli kuuraa ottaa kuvaa, ei tullut terävää taisi olla ottajan silmät kesäterässä. Ei sitten millään saanut teräväksi ja kun vähän aikaa kuluu on aurinko jo sulattanut.

Nurkalla olevan ruusun lehdistä kokeilin kuvata

jotain sahalaitaa sain. No nämä menee osaamattoman harrastajan piikkiin tuntui ettei silmä eikä käsi ollut vakaa.

Ei ole ollut oikein aikaakaan pelata kameran kanssa, nyt on taas omppuhilloprojekti käynnissä. Yksi satsi purkissa ja ulkona jäähtymässä, toinen lohkottuna. Ajattelin hiukan huilata tässä välissä. Lakanatkin ulkona heiluvat saavat raikkaan tuoksun mukaansa.

Hetkeksi pyrähtivät puuhun lepäämään, tilhiparvi.

Mielenkiintoista oli katsella kun aina joku lähti ja toisia tuli tilalle, jatkuva liike oli menossa. Vähän aikaa olivat ja sitten kaikki pyrähtivät lentoon ja lähtivät muualle.

Tämä kuva on sopiva näin hämärän aikaan.

Hiukan harmaan oloisena päivänä kannattaa katsoa vähän korkeammalta näkee paremmin

jos jotain ruokapuolta olisi tarjolla. Täytyy olla vaan nopea kuka ennättää ekana. Toivottavasti tänään olisi hiukan aurinkoisempi ja tuulettomampi päivä, yöllä meillä tuuli ja satoi, ikkunoihin ihan rapisteli.

Hyvää lauantaita ja alkanutta viikonloppua.

Näitä eräänä päivänä ihailin tien reunalla, oli varmaan sellainen tuijotus kun kissalla hiirtä metsästäessä. Pari pojan kavereiden äitiä sattui paikalle ja kyselivät mitä siellä ojassa on

Näinhän minulle käy kun käyttäydyn vähän omituisesti, noh sitä sattuu. Tällaisia sieniä tuijotin kun olivat silmiini osuneet. Paljon pieniä pyöreitä sieniä, lahossa kannossa kasvoivat.

Tietenkin piti könytä tienpenkkaa alas lähemmin tutkailemaan ja pari kuvaakin ottamaan.

Lumimarja pensaat ovat kauniin näköisiä pienine valkoisine marjoineen.

Olen pitkään katsellut jos löytäisin Lumimarjoja kuvatakseni, pensaat joita olen nähnyt ovat olleet hyvinkin harvamarjaisia. Marjat ovat myrkyllisiä niintä ei kannata lapsiperheen pihalle hankkia.

Hyvää torstaita kaikille, niin se taas tämäkin viikko mennä viilettää.

Hiukan huvittaa kun katselen näitä kuvia mitä olen ottanut.

Ei tämänkään ottamiseen muuta syytä ollut, kuin aurinko toi kauniisti lehden värit ja muodon esille, kai se oli tarpeeksi hyvä syy kontata pitkin nurmikkoa

Tämän kauniin lehden myötä toivottelen hyvää keskiviikkoa.