Akileija

Eipä vieläkään saa uusia kuvia talven törröttäjistä, joten oli kaiveltava vanhoja esille.

Minusta nämä ovat vinkeitä tällaisina lumenkerääjinä, halusin jättää ne puutarhaan.

Ei tarvinnut aamulla mennä ulos katsomaan ilmoja kuulin kun sade kattoon ropisi ja aikamoisestikkin koko ajan, viimeisetkin lumenrippeet saavat kyytiä.

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa, myös joulukuun alkua.

Punatulkkujen yleensä vaikea olla lintulaudalla syömässä.

Tämä on eri mieltä, ajattelee varmaan että kyllähän tässä pysyy kunhan sen osaa.

Kurren kanssa kurkimme taivaalle ja toivomme hiukan valoisampaa päivää kuin mitä eilinen oli.

Tiedämme ettei lumesta ole toveita, se tulisi räntänä ja sulaisi heti, jos edes aurinko hetkeksi näyttäytyisi.

Hyvää sunnuntaita kaikille.

Tämä kuva on otettu samasta paikasta kuin aikaisemmin missä kurre kurkisteli oksalla lumen takaa.

Enää ei ole lunta suojana vaan vetiset oksat. On tämä jännä kun tulee tähän oksalle ikkunani taakse, minulla lämmin sisällä ja kurre sateessa.

Ei ole enää työhuoneeni ikkunan takana kauniita lumisia pensaita, vaan tummia oksia näkyy.

Kuvat ovat siitä mukavia että niissä voi elää talvea pidempäänkin.

Näin oli taivuttanut lumi vuorimäntyäni. Eilen illalla kävin vapauttamassa taakasta, sillä oli suojalumi vielä enemmäkin taivuttanut maata kohden. Takana olevat pensaat saivat myös ravistuksia, norjanangervo oli aivan maahan vajonnut.

Pyykkinarunikin laihtui kummasti illan kuluessa.

Tällaiset oksien lumipeitteet ovat hauskan näköisiä.

Omenapuissa näitä oli usemmassakin kohdassa, ihmeen sitkeää tuo lumi on.

Äsken käväisin ulkona ja hiukan siellä pakkasta on sillä auton pinta on jäässä, onneksi illalla putsasin suojalumen pois, nyt olisi aikamoinen rapsutus kun yön aikana märkä lumi jäätynyt pintaan. Siellä voi myös olla liukasta suojasään jälkeen, saa olla varovainen kävellessään ja autollakin.

Oikein hyvää torstaita kaikille, kuukausi kohta lopussa, mihinkä tämä marraskuu vilahti.

Oli pakko laittaa nämä kuvat kun Anu kyseli mistä tunnistan kurret. Kyllä nämä vekkulit niin monta hauskaa hetkeä on tuonut päiviini, jaksamaan raskaitakin asioita.

Eli tässä on maa kurre syömässä lintulaudan alta

ja myös lumen alta. Joskus sattuu saamaan mukavan kuvan. Eikö tämä ole ihan hyvä tunnistus, vikkelän ja maa kurren välillä ;-D

Saahan sitä aina silloin tällöin lapsettaakkin aikuista naista.

Iltapäivä ollut sellaistakin tohinaa ja olen kyllä jotain saanut aikaankin. Mietin, että mistähän ne kortti-ideat tulevat, sillä pähkäilin uudenlaisen kortin teossa ei 3-D ja yks kaks sitten alkoi hahmottumaan ja nyt kaksi uudella mallilla valmiina ja minä tietty tyytyväinen, kun alkuunsa tuntui niin tuskaiselta tehdä. Keitin teetä ja tein sämpylän itselleni ja ai että maistui hyvältä. Sitten istahdin tähän koneelle ja ajattelin laittaa teille kurre vikkelästä muutaman kuvan tältä päivältä.

Hiukan täytyy epäluuloisena tarkkailla onko rauhallista aloittaa syöminen.

Todettu rauha ja sitten popsimaan.

Ei tällä meiningillä meidän lintulauta hyvänä pysy, mutta rosoisesta pinnasta on helppo pitää kiinni.

Tämä on hyvä asento syödä ja kyllä nuo linnutkin voivat tuolla toisella puolella aterioida.

Ei ole kurret minua hyljänneet, tänään näkyi ja olen sitä mieltä että kummatkin vikkelä- ja maakurre kävivät.

Tässä yksi otos työhuoneeni ikkunasta kun tuli kurkistelemaan ja putsaamaan itseään ruokailun jälkeen.

Muitakin kuvia otin, mutta nyt pitää vähän kiirettä että laitan vain tämän yhden maistiaisiksi.

Meillä satelee hiukan lunta koko ajan.

Aamulla kun lähdin kameraani ulkoiluttamaan tuli tuttu kaveri minua vastaan, oli ollut jo tutkimusreissulla kuten ulkonäkö paljastaa. Ei ollut kovin innokas poseeraamaan vaan koko ajan pää kääntyili kun oli muitakin karvaturreja lähistöllä, siksi kuva ei kovin tarkka. Olen ensimmäistä kertaa tämän tavannut pari vuotta sitten, talvella kapealla polulla ja olisi ihan välttämättä halunut tervehtiä lähemmin. Minulla kamera mukana niin en uskaltanut ihan lähihalauksia silloin ottaa, sillä minähän sinne lumeen olisin pyllähtänyt.

Olemme aina silloin tällöin tavanneet senkin jälkeen, kuten tänä aamuna.

Lasten leikkipuistossa ei kovaa tungosta ollut

joku ohi kulkenut, vaan varmaankin suunnistanut metsään ja siellä olevaan mäkeen.

Kiipeilytelineetkin saivat rauhassa lumettua, koululaiset suunnistivat koulua kohti ohi leikkipuiston.

Tämä päivä menee ihan erilailla kuin olin suunnitellut. Olin ajatellut tehdä ahkerasti joulukortteja. Eikös mitä, aamulla kun katuvalot sammuivat puin ulkovaatteet päälleni otin kameran mukaani, ajattelin hiukan käväistä kuvia napsimassa, napsiminen kesti 1,5 tuntia Jalkani jollain tavalla veivät vain eteenpäin, metsäänkin poikkesivat. Kotiin tultuani alkoi lintulaudan ympärillä aikamoinen vilkse, eihän siitä malttanut kameran kanssa olla pois ja kortit saivat edelleenkin odottaa tekijää.

Työhuoneeseen tulin kameran kanssa ajatuksena siirtää kuvat koneelle, istahti tällainen ikkunani taakse ja kuvahan siitäkin oli otettava ja tänne laitettava. Jokohan tästä malttaisi mennä kortteja tekemään.