Akileija

Kurre viimeksi lähti katsomaan mikä kurnutus talon toiselta puolen kuului.

Minä tietenkin uteliaana perään ja kaukana eräässä omenapuussa jonkun peräsulat olivat pystyssä

Tarkemmin katsottuani niin sepelkyyhkyhän siellä oli ja se kujertaa kurnutti.

Tänään tuli hetkeksi istumaan ruokabaarin lähelle, yhden kuvan sain hätäisesti otettua ennen kuin lensi pois, vielä on kovin arka. Kujerrusta on kuulunut muutaman päivän, siitä tiesin sepelkyyhkyn palanneen, toivottavasti useampikin.

Mustarastas istua nökötti oksalla työpöytääni vastapäätä, kuvaan tulivat myös pelakuun lehdet.

Kovin on tarkkaavainen ja nopeasti lentää tämäkin pois jos liian lähelle ikkunaa menen.

Mies huuteli keittiöstä, että ovatkohan nuo tirkulliset linnut kottaraisia, olivathan ne, en ollut aiemmin nähnyt harhaa kun vilaukselta näin, luulin olevan mustarastaan kun sen kanssa oleili.

Kyllä epäilyttävästi kottaraiselta näyttää.

Nyt  näkyy oikein kunnolla ja kottishan se on, vai mitä mieltä olette, kaverikin tuli syömään.

En ole aiemmin kottaraisia nähnyt talipötköllä,

nälkä kun on, niin talipötköllekin voi lennähtää.

Kovin maistui

kaveruksille,

samaa pötköäkin söivät, eivät riidelleet,

vaan sovussa nakersivat.

Toisia oli jonossa odottamassa

vuoroaan. Mies laski, että viisi olisi ollut yhtä aikaa ruokapaikalla. Minä varovasti pelakuiden välistä yritin kuvata etteivät olisi heti lentäneet pois.

Ihana tunne kun sai niitä seurata hetken aikaa, kyllä se kevät tulee, vaikka nytkin sataa lunta.

Onneksi oli varastossa vielä yksi talipötkö, kävin sen äsken laittamassa jos huomenna tulee taas lauma ruokavieraita.

Laitoin vähän enemmänkin kuvia kun on ollut tuota taukoa bloggailussa

En viitsi teille tänne laittaa pölyrätistä tai -imurista kuvia, sillä olen alkanut tekemään kevätsiivousta. Jostain kumman syystä innostuin järjestelemään tavaroita ja siinä samalla tulee siivottuakin   Aikaa viepää touhua se on, juu joskus tulee muutamaa mielenkiintoista lehteäkin selattua.

Kurret ovat uskaltautuneet ruokailemaan vaikka on ollut aikamoista lumimyräkkää, tuuli vinkunut nurkissa ja oksia puista heitellyt.

Täältä ylhäältä näkee hyvin.

Mikä ihmeen kurnutus alkoi kuulumaan.

Kuuluuko se tuolta,

et kai sinä siellä sisällä ole alkanut kurnuttamaan.

Ai et, no täytyy lähteä lähemmin tutkimaan,

heippa sitten vaan. Hih, sulla on liian matalat ikkunat kun et mua kokonaan  kuvaan saanut

Aika mennä huristelee kovaa vauhtia,  kesäaikakin kohta käsillä.

Hyvää lauantaita ja viikonloppua toivotan.

Kerroin aiemmin, että minulla on veikeitä kuvia kurresta ja laitan niitä myöhemmin tänne, tässä niitä kuvia nyt on.

Meillä on tontin rajalla vanha pensasaita, osa oksia on jo kuivunutkin, olen niiden antanut olla kun ovat kurrelle ja linnuille hyviä istumispaikkoja. Katselin eräänä päivänä kurren touhuja, haisteliko oksia vai mitä teki.

Ei haistellut, vaan ihan selvästi söi oksassa olevaa, ehkä jäkälää.

Kaksin tassuin piti pitää kiinni oksasta  ja kalusi suuhunsa herkkua

Veikeä tuo kurre oli  seistessään

oksalla.

Johan huomasi kuvaajan, ei niiltä salaa pysty kuvia ottamaan.

Ruokailun jälkeen lunta pöllyttämään

ja jotain etsimään,

taisi jääpalan löytää, ehkä tuli jano. On tuo kurre vaan aina niin kiva seurattava, nykyään aamulla aikaisin käy ruokabaarissa aamupalalla.

Aika mennä huristaa nopeaan, 3 vuotta tätä blogia olen pitänyt ja  monia kuvia kurresta ja muistakin on kertynyt. Nyt tuntuu pientä kevätväsymystä olevan liikkeellä ja sen verran raskasta aikaakin ollut, että sekin verottaa ja  bloggailu on harventunut, ehkä kukkien ilmestyttyä  alkaa löytyä taas innostusta kirjoitteluun.

Olen huomannut monen bloginpitäjän lopettaneen tai sitten pitävän taukoa, voi olla uusi blogiosoitekin käytössä ja siksi piilossa.  Paljon on niitä jotka ahkerasti pitävät blogiaan, käyn kurkkimassa ja joskus muutaman sanan kirjoittamassakin.

Viime torstaina näin joutsenauran lentävän korkealla, kovaa meteliä pitivät, en niitä muuten ehkä olisi huomannutkaan. Kyllä se kevät tulee, vaikka lauantaina sai taas tehdä lumitöitä, aika paljon lunta tulikin.

Tänään on vesijuoksua, keskiviikkona jää käynti väliin on muuta menoa.

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa toivotan.

Kun en mitään muitakaan kuvia keksi napsia kamerallani ovat  kurret edelleen kivoja kuvaamiskohteita.

Muok. klo 11:34, näin kurre töpöhännän, kävi nopeasti ruokapaikalla, kuvaa en saanut

Kurrella on alkanut turkki kutiamaan, vähän täytyy rapsutella.

Mitäs siellä kurkit, eihän tämä nyt mitään ihmeellistä ole.

Ensin siemeniä suuhun,

sitten vähän rasvapuolta.

Alas maahan kurkkaamaan olisiko jotain hyvää. Ihana tuo kurren  antennihäntä

Et sitten yhtään pähkinöitä ole raskinut laittaa tänne meille.

Kurren matka jatkuu, kerron siitä toisella kerralla.

Tänään olikin aamulla aikainen herätys kun mies lähti työmatkalle, taksilla meni lentokentälle, en viitsinyt lähteä ajelemaan sinne ruuhkaan.

Aika mennä hurahtaa kun olen jatkanut “kevätsiivousta”, eikä siinä ole ollut mitään kummempaa kuvattavaa, siksi päädyin taas kurrekuviin.

Kohta maaliskuun puoliväli, kyllä se kevät tulla huristaa kovaa vauhtia. Kävellessä saa olla varovainen kun aurinko sulattaa lunta ja yön aikana taas jäätyy, ettei tule liukasteltua.

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa toivotan.

Kurret tulevat usein juuri sellaisena hetkenä, kun tuntuu ettei ole oikein  mitään tänne blogiin laitettavaa.

Aamulla kurren ruokaillessa

sitä on kiva seurata,

välillä ehkä liiankin lähellä ikkunaa.  Kurre tarkkailee, että onko pelkoon aihetta.

Eipä taida olla,

voi jatkaa ruokailua. Hauska jakaus selässä.

Kummaltakin puolen ruokabaaria kannattaa käydä syömässä.

Tänään tuli toinenkin kurre kurkkaamaan ja huomasi ruokabaarin olevan varattuna.

Nämä kaksi eivät olleet niin sovussa että olisivat voineet yhtä aikaa ruokailla,

talipötkö oli vaihtoehto, ei kauaa, kun kurre sai äkkilähdön.

Yksi kurre käyttää ruokaripaa,

toinen harrastaa riipuntaa,

joka sujuukin mallikkaasti.

Välillä on ruokatauon paikka ja vaahteran oksalla on hyvä istua nojaten puun runkoon.

Ihmettelin tämän kurren touhuja, hyppi lumihangella,

edestakaisin,

lumi pöllyten.

Kaiveli jotain lumesta, mitähän sieltä löytyy.

Jääkokkarehan saaliiksi tuli,

siitä saa mainiosti hiukan juomapuolta.

Hyvää oli

ja katse kotia kohden, tämän jälkeen oli taas meno niin nopeaa ettei kuvaaja  kuvia saanut 

Vaikka kuinka yrittää pysyä tässä hetkeässä, niin kummasti mielen sopukoissa on odotus kevään kukista.

Hieno aurinkoinen aamu taas, muutama aste pakkasta, aion päivällä tehdä  pienen kävelylenkin, kun tänään jää vesijuoksu väliin.

Olisipa lumikengät niin voisi käväistä saunamökillä, -Maiju- sellaisilla oli käynyt kävelemässä, olen minäkin kokeillut ja kivaa oli.

Hyvää keskiviikkoa toivotan.

Kurret ovat vakio vierailijoita ruokabaarissa, näin jopa kolme yhtä aikaa juoksentelevan meidän ja naapurin tontilla.

Tämä yksi on tavoilleen uskollinen, vaikka on ruokaripa niin ei sitä tarvii käyttää kun osaa riippua.

Ai, sinä olet siellä ikunan takana taas sen mustan mötikän kanssa.

Kai sitä on vähän poseerattava, ensin näin päin,

sitten toiseen suuntaan,

oliko hyvä, saitko kuvia.

Nälkähän siinä tuli, taidan mennä katsomaan

onko vielä talipötköissä syötävää.

Jee, jee, löytyy vielä, vaikka linnut, varsinkin tikat ovat olleet usein nokkimassa talia.

Jano tuli, hiukan lunta napsaistava.

Käpälät rähjääntyy talipötkössä, vähän on putsattava.

Etkö meinaa saada kuvaa kun kiipesin puuhun vähän ylemmäksi.

Tulin hiukan alemmaksi, pysytkö perässä, jouduit kyllä juoksemaan toisen ikkunan ääreen   hiukan liikuntaa sinullekin.

Näetkö minua, täältä on kiva kurkistella mitä siellä sisällä touhuat.

Nyt taitaa riittää, eikö niin, pääset sinäkin tekemään niitä korttejasi ja minä menen lämpimään pesään vähän huilaamaan, heippa ja  blogilaisille terveisiä.

Kyllä nuo kurret ovat hauskoja, hyvälle mielelle tulee kun niiden touhuja katselee, kameran kanssa ei meinaa perässä pysyä niin vikkeliä ovat.

Aika menee edelleenkin nopeaan, ollaan jo maaliskuun puolella. Menee tosiaan nopeaan, 28.2 meillä oli 30-vuotis hääpäivä, mies toi yllätyksenä pienen purkkiruusun ja berliinimunkin, ei kuulemma enää ole sydämen muotoisia myynnissä, niitä olen monesti saanut.

Aurinko on pilven takana, hiukan kurkkii,  -3 näyttää mittari ja kurre on ruokailemassa.

Hyvää keskiviikkoa ja pikkulauantaita toivotan. Tänään minulla on uintipäivä, eilen kävin pienellä kävelylenkillä.

Mielenkiintoista seurata erilaisten lintujen ruokapuuhia. Jos ihmettelette mitä vihreitä heijastuksia kuvissani näkyy, ne ovat pelakuiden lehtiä

Tikat ovat oppineet hyppäämään puusta talipötköön, paitsi yksi joka kiersi ja kiersi puuta, kerran hyppäsi talipötköön ja pelästyi kun se heilahti. En tiedä joko on oppinut, viimeksi vielä kiersi puuta. Tämä on vanha konkari,

vaikkakin epäluuloinen, tässä kohtaa kuvaajan piti olla liikkumatta.

Onnistuin hämäämään, ei lähtenyt pois.

Ruokataukoja välillä on hyvä pitää, joskus on puussa pitkän aikaa hiljaa, katselee vain ympärilleen, nyt jäi ruokapaikalle huilaamaan.

Olen jemmannut pikkulinnuille puun vieressä olevaan lumikoloon pähkinöitä, närhi löysi ne ja herkkupaloja sai.

Pyrähti puun oksalle, eikö nuo tintitkin syö tällä tavalla

Hetken tuijotukset ja pähkinä nokkaan varmuuden vuoksi jos tulee äkkilähtö.

Kova on tutkailu mustaa mötikkää kohden.

Oksat ovat haasteena kuvauksessa ja nopeat linnut, ikkunatkin talven aikana likaantuneet, aurinko on armoton paljastaja

Kaunis aurinkoinen aamupäivä, kummasti tuo aurinko jo lämmittää, nautin auringon paisteesta keittiön pöydän ääressä kahvikupposen kanssa.

Tänään aloitamme kaverin kanssa vesijuoksun, hiukan oli taukoa, saa nähdä kuinka poikki on reissun jälkeen

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa toivotan.

Ihana pikkutikka tuli uudelleen käymään, kyllä se vaan osaa olla söpö.

Varovainen olin ja

sain otettua kuvia ettei heti pois lentänyt. (kuvia klikkaamalla näet kaverit suurempana)

Tarkasteli mitä talipötkössä on,

vähän kun liikahdin huomasi.

Selkäpuoleltakin sain kuvan kun kiersi pötköä

toiselle puolen. Ei kauaa ollut kun lensi pois, toivottavasti tulee vielä uudelleen.

Tintti oli tarkkana ja heti tikan lähdettyä pyrähti syömään.

Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut, eilen kävin torstaikahvilla. Kävellen menin ja aamulla oli niin kylmää että varpaat palelivat, päivällä takaisin tullessa onneksi oli ilma hiukan lämmennyt. Kiva oli pitkästä aikaa päästä ulos kävelylenkille, ei enää kurkkuunkaan kylmä ottanut.

Eilen stanssasin kortteihin erilaisia kuvioita ja nyt aion jatkaa toisenlaisilla kuvioilla. Kun on valmiina matskua niin on helppo alkaa kortteja kokoamaan, varasto  on aika tyhjillään,  kun annoin opiskelijatytöille korttejani myyntiin, saavat matkarahaa.

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua toivotan.

Kaunis pakkasaamu -20 näyttää mittari, auringossa vähemmän pakkasta. Lintuja onneksi tullut enemmän ruokabaariin, olivatkohan kylmimpinä aikoina metsän siimeksessä.

Tässä tintti urheasti istuu höyhenet pörhöllään

toinen jalka lämpimässä, kuva on otettu viime viikon kovien pakkasten aikaan.

Sitkeästi naputtelevat siemeniä,

välillä on siemen otettava nokkaan ja jalkoja lämmitettävä,

hetken kuluttua jatkuu ruokailu.

Eräs tintti  oli yksin illalla myöhään syömässä, vielä puoli kuuden aikaan kun toiset olivat jo menneet koteihinsa.

Ruokaripa on ollut käytössä, jotkut vaan haluavat jatkaa omalla persoonallisella ruokailuasennolla.

Tässä tarkkaillaan naapurin ruokapaikalla olevaa kurrea, siellä oli sama tuijotus meneillään.

Maanantaina innostuin leikkaamaan ja nuuttaamaan korttipohjia, osan kohokuvioinkin. Kuten kerroin aiemmin yritän kartonkien osalta olla tilaamatta uusia, vielä onneksi on aika paljon värivalikoimaa jäljellä.

Eilen olin torstaikerholaisten mukana Lohjalla, kävimme tervehtimässä tuttuja, ihan mukava reissu, vaihtelua.

Hyvää keskiviikkoa toivotan, aurinko hellii tänäänkin.

Aamulla oli aamuvirkku kurre liikkeellä ja oli ihan ihmeissään,

että mikä  kapistus tänne on tullut.

Pitää välillä käydä vähän lunta napsimassa kun tuli jano,

ja miettiä asioita.

Hyvähän tämä vekotin on,

tarpeeksi leveä ja pitkä,

ei tarvitse tasapainotella vaan pysyy hyvin istumassa.

Ei tarvii enää taituroida,

tai jos kaverit haluavat niin mikäänhän ei estä riippumasta.

Näin hankalaa ei enää ruokailun tarvitse olla.

Kurre kiittää tekijää hienosta ruokarivasta, tuli tarpeeseen, nyt voi rauhassa ruokailla ja kyllä kurre pitkään viihtyikin, saa nähdä lihooko kurre kun ei mene energiaa temppuiluun 

Aamulla piti linnuille käydä viemässä pähkinöitä kun niitä etsivät, eiliset pähkinät olivat jo isommat vieneet, närhi ja harakka asialla.

Aurinkoista maanantaiaamua toivotan.