Akileija

Tässä kuva naapurin pionista josta jo mainitsin aikaisemmin.

Aivan ihana mahtava kukka, täytyi hiukan tukea kepillä kun painui maata kohden painavan kukinnon johdosta.

Tämä kuva otettu hiukan toisesta kulmasta

ja täytyihän tehdä lähempi otoskin, näette koko ihanuuden auringon valossa.

Nämäkin kaunistukset ovat juhannusreissun satoa. Pionejakin on paljon erilaisia

tämä tumman punainen mahtava väriläiskä.

Tässä vastakohta tummalle, vaalea

kaunistus aivan kuin hame rimpsualushameineen.

Tämä oli kuvatta kun oli niin vinkeän oloinen pallero.

Tässä samanlainen jo avautuneena, kiva puna-vihreä keskusta.

Tämä lajike ensin näyttää valkoiselta

mutta tarkempi tutustuminen tuo esille kauniit viininpunaiset koristuksen kukan keskiosassa.

Käydessämme Marketan puistossa löysin paljon mielenkiintoisen näköisiä kasveja, tässä niistä muutamia kuvattuina.

Aikamoinen pörröpää.

Nämä olivat hauskoja isoja

palloja

myös lilan värisiä

rykelmässä.

Tämä oli kyllä huomiota herättävän värinen ja näköinen.

Kuusella aivan kuin viitta päällään.

Tämä kuusi on kauniin värinen.

Näitä kuvatessa saa samalla kuin huomaamattaan liikuntaa ja ulkona oloa.

Paljon muitakin kasveja ja kukkia tuli kuvattua, niistä myöhemmin.

Tänään pitkäaikainen haaveeni toteutui, menimme mieheni kanssa Haagaan (Hki) Rodopuistoon. Pettymys oli suuri kun puistoa katselimme, ei kukkia, vain isoja rodopensaita. Kävelimme kumminkin läpi puiston ja sen takana näkyi jotain kukkia. Muistin lukeneeni että takana olisi atsaleapuisto, kyllä siellä oli kukkivia atsaleoita.

Sitten kamera rapsui, olisi vaan pitänyt päästä lähemmäksi joitain kukkia, nooh kyllä loppujen lopuksi kertyi ihan kiitettävästi näinkin. Yritin kerätä siitä määrästä jota otin joitain tänne.

Tällaiselta puisto näytti kadulta katsottuna.

Sitten pääsimme ihanuuksien luokse.

Voitte ehkä aavistaa sitä riemua petymyksen jälkeen

oli toistaan ihanampia

kukkia ja kukkapensaita.

Kurkottelin aitaköyden yli ja välistä niin pitkälle kuin pääsin, oli siinä voimistelua ja venytyksiä.

Katsokaa tätäkin kukkamerta niin voitte aavistaa tunteeni.

Taas hiukan lähempää kameran kanssa tutkittuna

Mieheni huomautti, että kannattaa katsoa myös polun toiselle puolelle. Totta, sieltähän löytyi suolla kasvava suomuurain

myös muutama kukka

Sitten jatkoin polun toisella puolella olevien kuvaamista.

Hiukan hempeämmän värinen.

Tässä vastakohtana kirkkaan punainen.

Keltaisenakin löytyi

myös hiukan shamppanjaan vivahtavaa.

Erilainen punainen ja myös muodoltaan.

Oranssiin vivahtava pensas täynnä kukkia.

Loppu puolelta löytyi yksinäinen uudehkossa paikassa oleva rodopensas kukkineen.

Aivan lopussa tällainen hempeän värinen rodo.

Tämä pyrähti katselemaan touhujamme ja sain sen tallennettua.

Eikä tässä kaikki päivästämme, jatkoimme mieheni ehdotuksesta Marketan puistoon Espooseen. Voi että, sieltähän löytyi myös paljon kuvattavaa. Aivan mahtavan juhannuspäivän mieheni järjesti, nautin eka pettymyksen jälkeen joka hetkestä.

Marketan puiston kukista näette myöhemmin, sillä kestää aikansa kun näitä olen koneelle purkanut ja järjestellyt sillä kuvia tuli 471 ja aikaa kului 4,5 tuntia kuvausretkellä.

Tämä on siitäkin kivaa kun koneella voi tehdä vasenta kättä käyttäen, oikea olkapää ei rasitu liikaa

Tässä auringon tilalle loistava kukka, kun meillä ainakin on ollut sateinen juhannus.

Kukka aivan hehkuu värejä.

Kunta istuttanut kirjaston liepeille

isoihin ruukkuihin isoja kukkia.

Ollessani taas asioilla kylällä silmänurkassani häämötti jotain keltaista. Voi tällainen ruusurykelmä se oli, en ollut muutamaan päivään tässä kohtaa käynyt ja nämä keltaiset ruusut olivat innostuneet oikein kunnolla kukkimaan. Hiukan on jo paras kukintavaihe ohi, mutta kyllä vieläkin oli katsottavaa. Minun ruususuosikki on keltainen ruusu. Seurakunnan ruusuja ovat.

Ei tietty kamera ollut mukana, äkkiä kotiin hakemaan, uusi täysi akku kameraan ja takaisin sillä aurinko paistoi ja oli luvattu sadetta joka voisi tärvellä ruusunkukkia. Täytyy näemmä ottaa kamera mukaan joka kerta kun autolla lähden liikkeelle.

Minä tietty kiersin ja kaarsin ruusuja, ihastelin ja kuvasin

vielä löytyi kuvattavaa

eivät kaikki ylikukkineita

tässäkin yksi kaunis yksilö.

Mieleeni tuli että olisiko tullut viime käynnin jälkeen seurakunnan kasveihin lisää kuvattavia, eli kukkia auennut. Ilokseni olihan siellä taas uusia vaikka kuinka, minulle outoja. Paljon oli pieniä kukkia auennut, tässä yksi niistä.

Kauniita hiukan lilaan päin vivahtavia.

Tässä sitten mielenkiitoisen värinen pensas, hiukan tuli syksyinen väriloisto mieleen.

Entäs nämä hedelmät tai siemenet, keskellä muuta kasvillisuutta oli, kuihtunut varsi sojotti niiden yläpuolella.

Näissäkin kukinnoissa mielenkiintoinen väri

tässä enemmän kuvattuna, hiukan keltaista ja oranssinpunaista.

Lisää pieniä kukkia, mieleeni tuli harsokukka, ei kumminkaan ollut.

Nämäkin kauniina mättäänä piristämässä vihreän keskellä.

Ja sitten tällaisia hauskan näköisiä, ehkä jotain neilikkalaatua

Pitkänä rivinä kameran linssin läpi kuin lumihiutaleita.

Tässä samoja vielä nuppuasteella.

Vielä valkoisia

hentoja silmäniloja.

Tässä oli osa eilistä saalistani kameraan tallennettuna. Joku voi ajatella että ettenpä paljoa kukkia tunnista, mutta niitä on niin paljon erilaisia ja myös uusia lajikkeita.

Nyt jo aurinko paistelee, mutta tätä aloittaessani sadetta vielä taivaalta tuli ja ajattelin näiden viihdyttävän sateisena päivänä. Kyllähän muualla vielä voi sataakkin kun katselin sääkarttaa.

Muok. Eipä tuo aurinko kauaa viihtynyt, nyt taivas harmaiden pilvien peittämänä.

Kyllä luitte oikein, haluan toivottaa lukijoilleni oikein hyvää juhannusta jouluhyasintin kera.

Tämä pikkuinen kukka pihallamme halusi nauttia sekä joulusta, että juhannuksesta ja hänelle sen mahdollisuuden soin. Jouluna saadut hyasintit kuivatin ja sanoin miniällekkin ettei heitä pois vaan tuo minulle. Keväällä pakkasten mentyä istutin ne multaan ja kaikki neljä kurkkivat nyt mullasta, tämä yksi vaan oli hätäisempi ja halusi ilahduttaa meitä kukinnollaan. Juuri ja juuri mullasta päässyt esille, oikein huvitti kun näin kovan yrityksen kukkia.

Tämäkin eräänlaista kierrätystä, ettei näitäkään kannattanut heittää pois.

Hyvää juhannusta kaikille vielä toivotan, jokainen nauttikoon tavallaan. Me jäämme kotiin kun olemme todenneet, että täällä on todella rauhallista, suurin osa naapureista on muualla juhannuksen vietossa.

Seuraavaksi suuntasin kirkkoa kohden ja ihastelemaan sen ympärillä olevaa kasvillisuutta.

Kiviaidan päälle oli istutettu kauniita valkeita ruusuja.

Ihastuin näihinkin ruusuihin ja kun lähemmin

katselin niin huomasin niissä olevan kauniin ison keltaisen keskustan.

Maksaruohoa oli myös laitettu kasvamaan

ja aika kuivassa paikassa se viihtyykin, kuten tässä kivenkolossa.

Näitä väriläiskiäkin löytyi

kaunistamassa vihreiden puiden ja pensaiden lomassa

kuten tämäkin tuo mieleen auringon keltaisuudellaan.

Pikkuinen kivirikko kukki kauniita punertavia kukkia.

Sinistä ei myöskään oltu unohdettu, vaan tällainen rykelmä löytyi, outo kukka minulle.

Samantyyppinen kukka kuin sammalleimussa, on vaan pidemmässä varressa.

Onkohan sukua sammalleimulle.

Myös tämä matala kasvi kukki oikein innoissaan.

Näin paljon löytyi pienellä kierroksella kirkon läheisyydestä, vielä jäi joitain kuvaamatta. Näitä voi näin sateisena päivänä katsella ja nauttia kuinka kauniita voivat olla. Ainakin meillä sataa ja luonto saa kosteutta.

Taidanpa joku kerta etsiä kirkon puutarhurin ja kysellä noiden muutaman kasvin nimeä.

Alkukeväästä ajattelin ettei taida rodoni paljon kukkia tänä vuonna

mutta yllätyin kun sieltä kumminkin tuli kauniita kukkia

ei niin kauheasti mutta riittämiin kaunistamaan takapihaamme.

Taas tutkielma, lähempää Alppiruususta.

Tekisi mieli mennä joskus Haagan Alppiruusupuistoon (Helsingissä) siellä on tuhatmäärin erilaisia lajikkeita, nyt varmaan kauneimmillaan.

Tutkiminen jatkuu, vähän matkan päässä on tosi isot pensaat kuusamia.

Ovat aivan täynnä

vaaleita rykelmiä

pieniä hentoja kukkia. Tässä tutkielma hiukan lähempää.

Pujahdin koulun portista sisäpihalle, siellä minun puuhiani tuli tarkkailemaan västäräkki, olin kai hänen reviirillään.

Taas oli mahtava kukkapensas, varmaankin jalosireeni

aina vaan kauniita pikkukukkia löytyy tästäkin.

Vieressä nuppuisia kukintoja, kasvin nimeä en nyt tunnistanut tai en muista

Tämän puun kukkien parissa pyörimme pörriäinen

ja minä, kiersimme kukkaa kumpikin.

Näitä isoja kauniita kukkivia puita oli enemmänkin koulun pihalla, mahtavan näköisiä.

Matka jatkuu….