Akileija

Nämä kuvaamani ruusut ovat miniälleni onnitteluruusuja opiskelemaan pääsyn johdosta. Viime viikolla sai tietää päässeensä erääseen hakemaansa opiskelupaikkaan ja eilen tuli toinen jännityksen aihe myönteisenä päätöksenä.

Kyllä se aina on jännitystä elämässä

kun tuntuu, että hakijoita on paljon ja joihinkin paikkoihin todella vaikea päästä.

Nyt onnisti ja kaikki ovat tyytyväisiä

voi huokaista helpotuksesta tämän asian myötä.

Eilen tulivat kakun kanssa meille ja silloin juhlittiin ja nautittiin prinsessakakkua.

Sain luvan julkaista tämän tiedon blogissani

Ruusupensas täynnä kauniita pieniä valkoisia kukkia. Kuvasin tuttujen pensaan kun en ole siinä näin paljoa kukkia koskaan nähnyt ja niin sanoi omistajakin. Olen todennut katsellessani

ruusuja, niiden oikein rehottavan tänä vuonna, hyvä niin sillä on paljon kaunista kuvattavaa kuten tämäkin pensas talon seinustalla.

Puhtaan valkoiset kauniit pienet kukat. Mielenkiintoista katsoa kuinka paljon ensi vuonna tulee kukkia, toivottavasti silloin myös saadaan nauttia runsaasta kukkaloistosta.

Näitä ruusuja olenkin käynyt aikaisemmin kuvaamassa kun oli vain muutama auki.

Nyt mennessäni katsomaan oli avautunut paljon enemmän ja tässä osasta pensaista kuva.

Tietenkin kuvasin myös yksittäisiä ruusuja.

Nämä ruusut näin aikaisemmin kun ajoin ohi, mutta en ennättänyt silloin pysähtyä kuvaamaan. Nyt ajoin tarkoituksella samaa reittiä, pysäytin auton ja muutaman kuvan napsin. Hiukan on jo paras kukintavaihe ohi. Kahta erilaista lajia, toinen näkyy taempana.

Tässä lähempi kuva etummaisesta ruusupensaasta.

Nämä ovat taimmaisesta pensaasta.

Kuinka kaunis vaaleanpunainen sävy tässäkin ruusunkukassa.

Olen nyt moneen kertaan todennut, että kannattaa kanniskella kameraa mukana vaikka se hiukan painava onkin, sillä paljon on osunut kodalle hyviä kohteita.

Osa on vielä jemmassa, en kaikkia laittanut esille sillä lähempää kotia kuvasin myös paria ruusupensasta. Tänä vuonna kukkii ruusut mielestäni hyvin, sellaisiakin ruusupensaita on runsaassa kukassa jotka ovat vuosia kukkineet heikosti.

Keskiviikkona onneksi kamera oli taas mukanani kun käväisin kylillä. Olen sen jo oppinut että se kannattaa pitää mukana mahdollisuuksien mukaan.

Kai minun täytyisi laittaa tänne jatkuva kirjoitus ihania kukkia, sillä taas oli avautunut erilaisia kauniita kukkia joista tässä kuvia.

Ruusupensaissa

oli avautunut

muutamia kukkia joita

tallensin kameraani.

Valkoisia kukkia näissä

pensaissa.

Tällainen väritykseltään hiukan punertavan ruskea

pienet keltaiset kukat.

Pitkät rivit

pensaita

valkoisine

kauniine kukkineen.

Tässä lähietäisyydeltä tutkielma.

Onneksi eilen otin nuo kuvat, sillä äsken kun käväisin samoilla paikoilla, satoi eikä ollenkaan kukkien kuvaukseen sopiva ilma.

Yöllä ukkonen paumautti oikein kunnolla ja viilensi ilmaa nyt on vaan jotain +13 oikein heinäkuinen sää !!

Kävin kuvaamassa ruususta auenneen kukan jonka nuppuisena tänne laitoin aikaisemmin.

Ei onneksi ollut niin paljoa satanut, että olisi tuhonnut tätä kukkaa. Kauniit värit eri vivahteissa, hiukan huomaa sateen jäljet.

Vanha ruusupensas pihallamme on taas alkamassa kukkimaan. Tämä on toinen avautumassa oleva nuppu. Nyt vaan on harmillista kun lupailevat sadetta ja ruusunkukat eivät siitä yhtään pidä. Muutamana sateisena vuonna ovat useat nuputkin mädäntyneet ennen avautumistaan.

Kauniina aurinkoisina kesinä on pensas ollut aivan mahtava, vaaleanpunaisia kukkia täynnä ja tuoksu kuten ruusun kuuluisikin tuoksua. Eilen illalla kävin haistelemassa nenä kiinni kukassa. Tänä vuonna jäi vähän huonolle hoidolle kuivien oksien karsiminen, käteni ei oikein antanut leikata, ruusu sen minulle antoi anteeksi ja on paljon nuppuja odottamassa aukeamista.

Monta kertaa ohikulkijat pysähtyvät pensaan luokse ja ihastelevat sen kauneutta ja nuuhkivat tuoksua, on aivan kävelytien vieressä.

Muok. Tuossa ruusukortissa (30.6.) oleva kuva on otettu tästä ruusupensaasta muutama vuosi sitten.

Tämä ruusu taitaa olla paljon sitkeämpi kuin minä. On nimittäin sellainen tunne ettei huvita paljon mikään, pitäisi tehdä kortteja. Otin jo paritkin kuvat esille ja ajattelin tehdä niistä 3-D/CD kortteja kun vein päivällä täydennystä myyntiin ja meni viimeiset CD kortit. Olin fysikaalisessa ja sitten menin parturiin kun ajattelin että täytyy karvalakki saada päästä pois. Sitten on vain laiskottanut.

Tämä ruusu joka kasvaa seinustallamme on sitkeä, pariin kertaan sitä vuosien varrella hävitetty, aina kasvaa vaan juurista lisää.

Pari vuotta nyt vain tuettu sitä ettei ihan kaadu maahan.

Äsken sitä katselin että aika paljon on lykännyt kukkia ja ihan kaunishan tuo on.

Kurkottelee vähän sinne sun tänne. Ehdotin miehelleni, että tehdään siitä ruusuportti ja annetaan sen olla paikallaan.

Kauniit yksinkertaiset kukat siinä on ja sitkeydellään hellytti minut. Nyt vain tukikaaria hommaamaan.

Ollessani taas asioilla kylällä silmänurkassani häämötti jotain keltaista. Voi tällainen ruusurykelmä se oli, en ollut muutamaan päivään tässä kohtaa käynyt ja nämä keltaiset ruusut olivat innostuneet oikein kunnolla kukkimaan. Hiukan on jo paras kukintavaihe ohi, mutta kyllä vieläkin oli katsottavaa. Minun ruususuosikki on keltainen ruusu. Seurakunnan ruusuja ovat.

Ei tietty kamera ollut mukana, äkkiä kotiin hakemaan, uusi täysi akku kameraan ja takaisin sillä aurinko paistoi ja oli luvattu sadetta joka voisi tärvellä ruusunkukkia. Täytyy näemmä ottaa kamera mukaan joka kerta kun autolla lähden liikkeelle.

Minä tietty kiersin ja kaarsin ruusuja, ihastelin ja kuvasin

vielä löytyi kuvattavaa

eivät kaikki ylikukkineita

tässäkin yksi kaunis yksilö.

Mieleeni tuli että olisiko tullut viime käynnin jälkeen seurakunnan kasveihin lisää kuvattavia, eli kukkia auennut. Ilokseni olihan siellä taas uusia vaikka kuinka, minulle outoja. Paljon oli pieniä kukkia auennut, tässä yksi niistä.

Kauniita hiukan lilaan päin vivahtavia.

Tässä sitten mielenkiitoisen värinen pensas, hiukan tuli syksyinen väriloisto mieleen.

Entäs nämä hedelmät tai siemenet, keskellä muuta kasvillisuutta oli, kuihtunut varsi sojotti niiden yläpuolella.

Näissäkin kukinnoissa mielenkiintoinen väri

tässä enemmän kuvattuna, hiukan keltaista ja oranssinpunaista.

Lisää pieniä kukkia, mieleeni tuli harsokukka, ei kumminkaan ollut.

Nämäkin kauniina mättäänä piristämässä vihreän keskellä.

Ja sitten tällaisia hauskan näköisiä, ehkä jotain neilikkalaatua

Pitkänä rivinä kameran linssin läpi kuin lumihiutaleita.

Tässä samoja vielä nuppuasteella.

Vielä valkoisia

hentoja silmäniloja.

Tässä oli osa eilistä saalistani kameraan tallennettuna. Joku voi ajatella että ettenpä paljoa kukkia tunnista, mutta niitä on niin paljon erilaisia ja myös uusia lajikkeita.

Nyt jo aurinko paistelee, mutta tätä aloittaessani sadetta vielä taivaalta tuli ja ajattelin näiden viihdyttävän sateisena päivänä. Kyllähän muualla vielä voi sataakkin kun katselin sääkarttaa.

Muok. Eipä tuo aurinko kauaa viihtynyt, nyt taivas harmaiden pilvien peittämänä.

Seuraavaksi suuntasin kirkkoa kohden ja ihastelemaan sen ympärillä olevaa kasvillisuutta.

Kiviaidan päälle oli istutettu kauniita valkeita ruusuja.

Ihastuin näihinkin ruusuihin ja kun lähemmin

katselin niin huomasin niissä olevan kauniin ison keltaisen keskustan.

Maksaruohoa oli myös laitettu kasvamaan

ja aika kuivassa paikassa se viihtyykin, kuten tässä kivenkolossa.

Näitä väriläiskiäkin löytyi

kaunistamassa vihreiden puiden ja pensaiden lomassa

kuten tämäkin tuo mieleen auringon keltaisuudellaan.

Pikkuinen kivirikko kukki kauniita punertavia kukkia.

Sinistä ei myöskään oltu unohdettu, vaan tällainen rykelmä löytyi, outo kukka minulle.

Samantyyppinen kukka kuin sammalleimussa, on vaan pidemmässä varressa.

Onkohan sukua sammalleimulle.

Myös tämä matala kasvi kukki oikein innoissaan.

Näin paljon löytyi pienellä kierroksella kirkon läheisyydestä, vielä jäi joitain kuvaamatta. Näitä voi näin sateisena päivänä katsella ja nauttia kuinka kauniita voivat olla. Ainakin meillä sataa ja luonto saa kosteutta.

Taidanpa joku kerta etsiä kirkon puutarhurin ja kysellä noiden muutaman kasvin nimeä.

Viikko sitten perjantaina lähtiessäni taas kävellen kylille fysikaaliseen ajattelin ottaa kameran mukaan ja vähän tutkailla mitä kasveja matkan varrelta löytyy ja löytyihän sieltä, muistaakseni otin 219 kuvaa, tietenkin samasta kasvista useammankin. En aio nyt niitä kaikkia tähän pötkönä laittaa, vaan valikoiden ja jatkokertomuksena muuten kukaan ei jaksa katsella kaikkia ja kätenikin voisi sanoa vastalauseen pitkästä kirjoituksesta.

Menomatkalla halusin ottaa tästä sireenipuskasta kuvan, siksi oikeastaan kameran mukaan otinkin.

Toisella puolen kävelytietä on tämä kuusama josta huomaa, että meillä pitkään ollut kuivuus on kuihduttanut kukkia.

Tässä välissä kävin fysikaalisessa ja sieltä kotiinpäin lähtiessäni on lasten aidatun leikkipaikan ympärillä aivan ihania ruusupuskia, tässä niistä kuva.

Hiukan lähempää kukista

kuinka ihania kerrottuja vaaleanpunaisia ovat.

Vieressä on toisenlaisia ruusja,

kauniita nekin, hiukan tummempaa väritystä vaaleissa lehdissä.

Seuraavan kulman takana onkin sitten ihan erilaisia kukkia, jykeviä taivasta kohden takanakasti kurkottavia jalostettuja sireenejä.

Läheltä otetussa kuvassa näkyy kuinka vieri vieressä nuo kukinnot ovat ja kurkottavat taivasta kohden. Erikoisen näköinen sireenipensas.

Tässä tälle päivälle kertomusta matkani varrelta. Toivottavasti sain edes hiukan välitettyä kuvin siitä kauneudesta jonka itse koin. Jatkuu……….