Akileija

Eilen parturireissulla käväisin katsomassa ruusupenkkiä mitä viime vuonnakin kuvasin.

Löytyihän vielä ruusun kukkia kuvattavaksi. Osa ruusuista oli kuollut, varmaankin talvi ollut niille liian kylmä.

Kauniita ovat ja voihan sen ruman osan jättää kuvaamatta.

Ruusut ovat kyllä kuvauksellisia,

jokainen oman

näköisensä, kuten tämäkin herkkä pinkki kukka.

Toisessa ruusupenkissä oli myös kato käynyt ja huomasi sateen jättämät jäljet kukissa.

Viime vuonnakin oli tällä lailla samassa oksassa vaikka kuinka monta kukkaa, mahtava kimppu. En kesän aikana ole paljoa liikkunut kylän keskustassa niin ei kuviakaan ole sieltä tullut otettua.

Harmi kun en tänäkään kesänä päässyt Tampereelle ruusuja kuvaamaan, ehkä ensi kesänä.

Tänään olen siivoillut kirjahyllyjämme ja järjestellyt samaa aihetta olevia kirjoja samoihin paikkoihin. Tällaisen järjestelyn aikana aivan kuin löytäisi uusia kirjoja hyllystään Käväisin aamulla myös torstaikahvitapaamisessa, tänään oli eka tapaaminen kesätauon jälkeen.

Tämä kesä ei ole ollut Mustialanruusulleni hyvä kukkavuosi. En tiedä onko syynä viimevuotinen leikkaus, leikkelin vanhoja jo ränsistyneitä oksia pois.

Kukat eivät myöskään pidä sateesta ja ne harvat sateet olivat juuri silloin

kun kukat olivat kauneimmillaan ja nuppujakin aukeamassa,  kyllähän se sade teki tuhojaan.

Muutama kukka avautui jotta pääsin niitä nuuhkimaan, joka vuosi käyn haistelemassa niiden hienoa tuoksua. Jospa ensi vuonna olisi hiukan runsaampi kukkaloisto.

Kotona taas, ajelin eilen illalla mökiltä kotiin ja kotona autosta ulos tullessani ajattelin että onhan kylmä +15,  äkkiä tuohon lämpimään on tottunut, kun sisälläkin hiukan yli +22 astetta tuntui viileältä. Yöllä oli satanut ja hyväähän se tekee, nyt taas jo ilma lämpenemään päin ja aurinko paistaa, luvattu helteiden jatkuvan. Katselin sadetutkaa ja on tainnut mökillä päin viime yönä tulla aikalailla vettä, Salossa kuulemma yöllä ukkonen paukutteli oikein kunnolla.

Kortteilussa edelleenkin taukoa, ei oikein huvita helteellä tuskailla kenkkuilevien ääriviivatarrojen kanssa ja 3-D tarrapalojen. Onneksi sain valmiiksi muutamat mallit joulukortteihin ja niille jo yhden tilaajan hyväksynnän.

Hyvää sunnuntaita ja Jaakko heittää kylmän kiven, ei taida oikein vielä viiletä vedet.

Jatkan kuvilla joita otin ystäviemme pihasta heillä käydessämme. En yhtään ihmettele että monet pysähtyvät heidän tontin kohdalla ja kurkkaavat pihalle, niin paljon  kauniita kasveja siellä kasvaa ja vielä niin rehevinä aivan kuin jossain kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tässä yksi ihanuus, köynnösruusu taloon sisään mentäessä tervehtii loistollaan.

Kukkavarret aivan notkuivat

kukkien painosta, niin paljon

oli avautunut punaista loistoa.

Yritän joillan sanoilla kuvailla tunnetta kun näitä katselen, en onnistu, mutta onneksi kuvat kertovat kauneuden.

Muutenkin aivot ovat jumissa, tuntuu että tänä aamuna ei ole ollenkaan innostusta tehdä mitään. Pitäisi jatkaa olohuoneen raivaamista mitä siellä olen tavaroita levitellyt, onneksi olen tällä hetkellä yksin niin voin hyvin hyppiä laatikoiden yli,  pakata ja järjestellä voin myöhemmin jos se huvitus näyttäytyy meillä   Laiskasti olen blogeihinkin kirjoitellut kurkkinut olen moneenkin.

Yhtään korttia en ole moneen päivään tehnyt, ei kiinnosta tahmein sormin neliöpaloja liimailla kuviin, kuuma ilma myös venyttää ääriviivatarroja, varsinkin tekstejä. Onneksi on hiukan varastossa jos joku kysyy. Eihän sitä tarvitse koko ajan suorittaa 

Ei tullut eilen meille yhtään sadetta vaan satoi tuolla merellä ja sadetutka näytti että kuivuu sadepilvet ennen kuin mantereelle ehtivät, hiukan olisi saanut sataa.

Hyvää keskiviikkoa ja pikkulauantaita toivotan minä menen kahville jos se innostus löytyisi.

Tänään olevan ruusun ja kirjan päivän kunniaksi minäkin kaivelin vanhoja kuviani  ja mielestäni tämä ruusu

sopii hyvin tähän päivään. Sateisen synkkää päivää on hyvä valaista kauniilla aurinkoisella ruusun kuvalla. Olen tätä kuvaa aiemminkin käyttänyt piristämään päivää, kuvattu Tampereella.

Eilinen uihallimareissu meni hyvin, sain taas uimakaverin mukaani kun oli tullut reissusta kotiin ja totesin että heti vaan uimaan vanhaa aikataulua noudattaen. Niin paljon  innostuimme vesijuoksemaan ja saunomaan, että illalla oli taas voimaton olotila.

Tänään ei taida tulla kuvausreissusta mitään erään tutun pihalle missä ihanat pienet sipulikukat kukkivat valtoimenaan, niin paljon sataa, ihan on syksyisen oloinen aamu. Pikkukavereilla ulkona hiukan kylmän kosteaa, kurrenkin turkki oli aika märkä.

Hyvää tiistaita toivotan.

lisäys

Oli käytävä terassilla kameran kanssa ja tällainen otos tuli, niin kovin tulee räntää taivaalta ja katto ropisee vesipisaroista.  Onneksi ei ruokabaaria ole vielä suljettu.

Löytyy hienoja värejä jos vain osaa katsoa, nämäkin ihanan pakkasen puremat ruusunmarjat

ovat aivan postilaatikkomme vieressä,  Postipoika ehkä niitä hiukan ravistanut kun lumi on varissut ja tullut näkyviin kauniit värit valkoinen vielä korostaa niitä.

Huomenna varmaan päästään kotiin valmistelemaan joulua. Keljua joulusäätä on luvannut, menemme kyllä ruuhkaa vastaan täytyy vaan ajella sään mukaan.

Eilen tupsahdin taas mökille ja kuten olen kertonut en täältä pääse siirtämään uusia kuvia kamerasta koneelle niin keräsin  valmiiksi kotona joitain mitä voin käyttää.

Käväisin eilen marjakaverini pihalla ja palautin ämpärin hänelle joka oli lainassa, ei ollut kotona ja lähtiessäni napsin  muutaman kuvan hänen ihanista kukistaan, lupa minulla on. Punainen aivan hehkui eri muodoissaan,

ruusut olivat innostuneet kukkimaan valtavasti.

Tällainenkin komistus oli, kyllä pitävät paikasta mihinkä ovat istutetut, viime vuonna ystäväni teki suuren työn kun raivasi kukkapenkin ja istutti paljon ruusuja tilalle, nyt on mistä nauttia.

Täällä mökillä  sade ropisee ikkunoihin, ei haittaa nautimme rauhasta ei ole kiire heti aamusta lähteä, vaikka päivällä onkin asioita hoidettavana.

Meillä on tv yhteydet poikki täältä ja illalla annoin mieheni olla tietsikalla kun katseli urheilua ja jätin bloggailun vähemmälle, leikkasin 3-D kuvia kuuntelin radiota, luin kirjaa sellaista rentoa meininkiä. Eräs ystäväni kertoi että hän hiukan vähentää koneella oloa kun vie niin paljon aikaa, niinhän se on jos vielä on paljon suosikkiblogeja joissa haluaa käydä ja kommentoidakin.

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua toivotan.

Kuten olen kertonut tämä Mustialanruusuni on kovin herkkä sateelle, varsinkin jos sataa useina päivinä nuput homehtuvat eivätkä avaudu ollenkaan.  Käyn aina sateen jälkeen ravistelemassa pensaan oksista enimmät pisarat pois. Teimme tälle nuorennusleikkauksen keväällä ja suurin osa oksista on nuoria eivätkä kestä painoa taipuilevat.

Tässä kuva meidän ruusupuskasta, sarjassamme samanlaiset sikin sokin olevaa kuin muuallakin pihallamme      Joku tarkkana voi huomata mustaherukan lehtiä joukossa, jostain sinne eksynyt, syksyllä kaivamme sen sieltä pois ja istutamme mökille.

Poimin kameran kanssa sateelta säästyneimpiä kukkia

joitain löysin.

Näissä ruusun kukissa on niin ihanat värit

harmi kun ei ollut kaunis poutajakso kun kukkivat, silloin tulee aivan mahtavia vaaleanpunaisia kukkia.

Torstai tulla tupsahti nopeaan ja viikonloppu taas häämöttää edessä, hyvää torstaita toivotan.

Koko aamupäivän olen kuvannut kirjosieppojen pöntöstä lähtöä, kova piipitys puissa ja pensaissa. Yhden näin lentävän pois ja yksi jäi sitkeästi pönttöön, siellä suuaukossa huuteli eikä lähtenyt.

Emolintu meni sisälle ja olisiko hiukan tyrkännyt tätä poikasta ulos ja heikot olivat siiveniskut, räpelsi koivunrungon viertä alas. Maahan kun oli tulossa niin kissa hyökkäsi kuusen alta ja vei pudonneen kirjosiepon poikasen ihan edestäni, en ennättänyt päästä väliin. Sain kuvattua pienen lennon jonka jälkeen putosi ja paljon sitä ennen kun huuteli suuaukolla, en niitä kuvia tänne laita.    Kissa yritti tulla uudestaan tontillemme väijymään ei enää onnistunut. Surullinen on mieli ja tämä ruusu on sille pikkuiselle.

Sade ei sentään ole kaikkia Mustialanruusun kukkiani  tuhonnut, useassa nupussa on paljon ruskeaa ja jotkut eivät varmaan avaudu koskaan kunnolla.

Kotiin tultuani kävin muutaman kuvan ottamassa,  sillä huomiseksi on taas sadetta luvattu niin voi olla ettei ole silloin ruusuista  mitään kuvattavaa. Minusta nämä kukat ovat todella kauniita

ja tuoksuvat ihanalta, niitä aina välillä käyn nuuhkimassa,

pitää vaan katsoa että joku muukin on voinut ihastua kukkiin, kuten tämäkin kaveri vetelee autuaita unia ruusuvuoteella. Hauska tuo väritys, ihan kuin silmät ja kulmakarvat sieltä kurkkisivat. Kimalaiskuoriainen taitaapi olla.

Ajattelin näiden punaisten ruusujen olevan sopivia tälle sateisella päivälle, naapurin seinustalla kasvavat ja joka vuosi on niin ihania kukkia.

Olen saanut luvan käydä kuvaamassa, tämäkin juuri avautumassa oleva on hyvin kaunis.

Kyllä nämä toisetkin

kauniita

ovat, kuten tämäkin.

Aamusta aikaisin on sade pitänyt hereillä, kyllä säätiedotus piti paikkansa ja nyt tuulee ja sataa niin ettei rännit vedä vaan suoraan räystäältä räiskii vettä maahan. Eilinen pelargonien siirto oli hyvä oivallus, sillä nyt niiden   kukista olisi suurin osa tärveltynyt. Siirsin äsken ison valkoisen amppelikukan terassin päydälle kun on niin leveä että räystäältä tuleva vesi osui kukkiin ja pelkäsin niiden vaurioituvan.  Kahta kukkapensasta en huomannut tai edes ajatellut että täytyisi tukea, siellä isot töyhtöangervot ovat levällään, toivottavasti eivät ole menneet poikki vaan saan ne sateen jälkeen tuettua.

Katselin sadetutkaa ja vielä on suuressa osassa maata poutaa, täällä rannikolla on oikein syksyinen keli.

Hyvää torstaita toivotan, pitäkää itsenne kuivina jos sadetta saatte.