Akileija

Pieni posliinikukkani ilahduttaa meitä kauniilla kukillaan.

Ollut ulkona koko kesän ja huomasin siihen tulleen kukkia,

tuntuvat olevan vaikeita kuvattavia, ainakin minulle. Nimeä en tälle tiedä, olen saanut miehen siskolta alun ja kovin on ollut hidas kasvamaan, mutta nyt aivan kuin olisi innostunut tekemään pitkiä varsia, kai niihin lehtiäkin tulee.

Tänään ja huomenna on ajatus alkaa siirtämään kukkia ulkoa sisälle, mitenkähän ne taas saa mahtumaan, pelargoniat vien mökille siellä viihtyvät, niitäkin on tullut muutama lisää sitten viime kesän.

Tänään ollut ihana loppukesän päivä, lämmintäkin, aurinko paistaa.

Tänäkin vuonna päivänhattu kukkii runsaasti.

Raskaita ovat kukat jotka väkisinkin meinaavat kaatua ilman tukea.

Mökille mentäessä nämä ovat vastassa, aurinkoisesti loistaen.

Onhan niitä kuvattava vähän joka puolelta.

Pyöreitä kultapalloja, ovat kuuluneet mökin pihapiiriin jo monta vuosikymmentä,

kuten nämä lyhtykoisotkin, yksi lyhty oli oranssin väriä saanut siitä oleva kuva ei oikein onnistunut niin tässä on vihreä lyhty. Näitä minulta haluttiin ostaa eräisiin juhliin, mielelläni olisin antanut, mutta niin vähän tänä vuonna tuli, joissain paikoissa ei kuulemma ollenkaan, kuivuus vienyt.

Omenoitakin on tulossa ihan kiitettävästi, aika paljon on pudokkaita, madon syömiä, toivottavasti jää myös hillottavaksikin.

Hämeessä oli ihana viikonloppu, lämmintäkin, käväisin myös Hämeenlinnassa ja oli ihan kesäinen olo. Torilla ja kävelykadulla paljon kaikenlaista myynnissä ja ohjelmaakin oli, niskahierontaakin, pieni hieronta helpotti kummasti niskajännitystä. Poika ja miniä kävivät Aulangolla, joutsenia olivat katsomassa, mies jäi mökille.

Tässä muutamia kuvia joita kävin napsimassa pihaltamme.

Omia kasvattamiani pelakuita terassin pöydällä muiden sisäkukkien kanssa. Hiukan ahdasta on kun en ole vielä voinut siirtää sisälle, hyvin kaikki ovat viihtyneet sulassa sovussa.

Äitienpäiväruusu innostui vielä yhden kukan antamaan näin syksyllä, kaunis on.

Tarhapiiskun kukat alkavat avautua.

Auringonhattu vielä kukkii, hiukan jo kukissa näkyy syksyn tulo.

Syysleimut kukkivat innolla,

kauniita nämäkin ovat.

Hiukan eri punainen, sateesta vähän kärsinyt, tämäkin on muuttolistalla väljempään paikkaan.

Seinän vierustalla valkoisten syysleimujen vieressä.

Loistopäivänhattuhan tämä on mitä  arvuuttelin nuppuvaiheessa.

Uudet punatähkät tykkäävät myös olla uudessa penkissä.

Kerroinkin aiemmin aloittaneeni kirjahyllyjen  siivoilun. Siivous jatkuu sitten vähän muuallekin ja olohuone on edelleenkin sen näköinen kuin meillä olisi muutto edessä, sinne on niin hyvä siirtää muualta tavaroita odottamaan jatkoa mihin siirtyvät. Tuntuu ettei päivässä paljon saa aikaiseksi kun välillä tulee piipahdettua mökillekin päiväksi, pariksi. Onneksi mies ei hermostu hyrskyn myrskyn olevaan huusholliin    Kortteilu ja bloggailu jää väkistenkin hiukan vähemmälle.

Hyvää tiistaita toivotan.

Tälle ukkosen sävyttämälle tumman sateiselle  aamulle ovat nämä torstaina ottamani auringonkukkien kuvat sopivia tuomaan auringonpaistetta.

Ajaessani näiden ohi ajattelin että takaisin tullessani täytyy pysähtyä ja ottaa kuvia ennen kuin niitä aletaan poimimaan, nyt ei ole vielä aukkoja kukkapellossa.

Jotkut jo uteliaina katselevat,

useat vielä nupussa,

tämä hiukan kurkkii uskaltaako avata enemmänkin.

Kauniita ovat nämä isot kukat ja varret jaksavat niiden painoa kannatella.

Jokainen on oman näköisensä, jotkut hiukan ujonlaisia,

toiset uteliaan rohkeita. Katsellessa kukkia huomaa niiden jokaisen olevan oma yksilönsä.

Kauniin värisiä ovat takaakin päin,

auringonpaiste antoi lisähehkua.

Hieno on tämänkin keskusta,

muutama pörriäinenkin

oli tullut ruokailemaan, kiersivät kukan reunaa siinä taisi olla herkkuja tarjolla.

Sääjutut ovat tämän kesän puheenaihe ja niin siitä tulee tänäänkin kirjoitettua. Aamusta alkoi kuulua kolinaa mereltä päin ja tummia pilviä seilasi kohti meidän taloa. Pauke oli jatkuvaa, mutta taas meni ohi, jakautui sekä itään, että länteen, sadetta antoi kyllä ihan kiitettävästi. Nyt on menossa pohjoista kohden, toivottavasti ei kovin paukuta ja sada Hämeenlinnassa, siellä kun on Elomessut.

Hyvää lauantaita ja viikonloppua toivotan.

Eilen parturireissulla käväisin katsomassa ruusupenkkiä mitä viime vuonnakin kuvasin.

Löytyihän vielä ruusun kukkia kuvattavaksi. Osa ruusuista oli kuollut, varmaankin talvi ollut niille liian kylmä.

Kauniita ovat ja voihan sen ruman osan jättää kuvaamatta.

Ruusut ovat kyllä kuvauksellisia,

jokainen oman

näköisensä, kuten tämäkin herkkä pinkki kukka.

Toisessa ruusupenkissä oli myös kato käynyt ja huomasi sateen jättämät jäljet kukissa.

Viime vuonnakin oli tällä lailla samassa oksassa vaikka kuinka monta kukkaa, mahtava kimppu. En kesän aikana ole paljoa liikkunut kylän keskustassa niin ei kuviakaan ole sieltä tullut otettua.

Harmi kun en tänäkään kesänä päässyt Tampereelle ruusuja kuvaamaan, ehkä ensi kesänä.

Tänään olen siivoillut kirjahyllyjämme ja järjestellyt samaa aihetta olevia kirjoja samoihin paikkoihin. Tällaisen järjestelyn aikana aivan kuin löytäisi uusia kirjoja hyllystään Käväisin aamulla myös torstaikahvitapaamisessa, tänään oli eka tapaaminen kesätauon jälkeen.

Sade on kovin piiskannut kasveja, nämä kuvat ovat otettu ennen sateita.

Siemenestä kasvattamani tiikerililjat ovat avanneet myös kukkiaan ja kauniita ovat.

Auringonhattu on tänä vuonna jäänyt vähemmälle kuvaamiselle, hyvin on myös kasvanut ja tehnyt taas lisää kukkia verrattuna viime kesään.

Illakko, uusimpia kukkiani kasvaa myös hienosti viime keväänä tehdyssä kukkapenkissä.

Kukat ovat kallellaan kun varret ovat hentoja kukkien painolle, olen hiukan tukenut etteivät ihan maahan asti kaadu.  Minulla on myös toinen illakon alku ruukussa, ehkä vien sen mökille kasvamaan.

Helminukkajäkkärä kasvaa ja voi hyvin, kova on leviämään.

Kauniita ovat nämäkin pienet kukat, sade vaan tummentaa ennenaikaisesti kukkia.

Iloisen värisiä syysleimun kukkia pilkistää valkoisten leimujen ja tiikerililjan välistä. Tämäkin on siirron kohteena kun jää valkoisen leimun jalkoihin enkä haluaisi tämän häviävän. Voi kun olisikin paikkoja mihin kukkapenkkejä voisi tehdä ja kukkia niihin siirtää.

Röyhytatar on vaikea kuvattava, jatkaa kasvuaan talomme vieressä, tällainen on lapsuuteni muistoissa ja kai tästä on alku otettava ja vietävä mökille.

Nämä ovat tutun näköisiä, mutta taas on nimi hukassa, alku on ostettu viime keväänä kasvikirppikseltä.

Uuteen penkkiin istutetut kasvit kasvavat kovin ja olen tainnut liian tiuhaan istuttaa, edessä on ehkä joidenkin siirtäminen muualle, se onkin sitten taas pulma, mihin.

Olen tässä kuunnellut kuinka ihmiset ovat poimineet pensaistaan marjoja, herukoita ollut pensaat väärällään. Eilenkin pojan kummitäti kertoi kuinka hyvin marjoja on hänen isänsä pensaissa, heillekin riittää poimittavaa.  Tein viime viikolla päätöksen että meidän mökille istutetaan taas marjapensaita, niitä siellä aikoinaan ollutkin, mutta isäni ne poisti kun alkoivat pensaat olla vanhoja eivätkä satoa enää hyvin tuottaneet.

Hyvää tiistaita toivotan.

Outoa tämä aamuinen viileys +14 näytti mittari, kyllä ukkonen vei kuumuuden mennessään. Kohta alkaa taas vaatteiden kaiveleminen mitä päällensä laittaisi, kesän aikana pärjäsi puserolla ja shortseilla.  Pitkälle syksyyn käytän kotona shortseja, hartianseutu kaipaa vähän paksumpaa vaatetta ja varpaatkin saavat  jopa villasukat lämmittämään, ehkä hiukan koominen näky tämä vaatetukseni

Liljani ovat nyt kauneimmillaan,

ja minusta nämä

käppyrät ovat hauskoja. Siemeniäkin taas on ilmestynyt ja niitä olen kerännyt.

Tässä siemenistä kasvatettuja tiikerililjoja, hiukan myöhemmin kukkivat kuin seinän vierustalla olevat. Olen iloinen kun sain nämä kasvamaan ja vielä kukkimaankin, viime vuonna jo kukkivat.

Kotona taas, eilen tulin mökiltä kotiin. Olihan toissayö aikamoinen, onneksi se ukonilma ei ihan mökin päälle tullut, mutta ei siinä salamoiden vällkeessä paljoa nukkunut, tuntui että koko ajan oli luonto valoisa  kuin päiväsaikaan. Aamulla viiden jälkeen vasta nukahdin, eilen piti päivällä jo tulla kotiin, mutta jätin ajamisen illaksi. Kyllä taas teki myrsky tuhoja kun katselin kuvia kaatuneista puista.

Puolivalmiita joulukortteja toin mökiltä tullessani,  niitä kahta mallia tein mitä olin suunnitellut ja ihan kivoja näyttää tulevan. Nyt pitäisi alkaa enemmänkin kortteja tekemään kun olen sillä rintamalla ollut laiska tai pitänyt luovaa taukoa joka on tehnyt ihan hyvää.

Hyvää torstaita toivotan.

Laiskan kuvaajan kierros tehty pihalla, aina jotain kuvattavia löytyy.

Kerrottu tulilatva tykkää olla ulkona terassin pöydällä, sain naapurilta kun olin heidän talon vahtina.

Alkavat syysleimutkin kukkimaan, uskollisesti joka vuosi ovat kukillaan ja tuoksullaan

ilahduttaneet. Yli 2o vuotta vanhoja ovat,  joskus teen uudelleen istutuksen.

Pieni jaloangervo kukkii ja loistaa auringon paisteessa.

Helminukkajäkkärätkin ovat avaamassa kukkiaan, aina tämä nimi huvittaa. Ovat kovia leviämään täytyisi keksiä niille ehkä toinen paikka, yksinään, ei kukkapenkkiin missä on toisia joita voi vallata.

Tämä tuoksu/haisuliini on kukkinut, rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis).  Kasvoi n.160-170 cm korkeaksi ja kauniit olivat kukat, mutta tuoksu mahtava, pitkältä jo haistoi, tämäkin pääsee muuttamaan muualle jossa ei niin tuoksullaan valtaa muiden tuoksuja. Kirvatkin näemmä vallanneet kukkavanoja.

Liljat vielä kukassa ja olen niin iloinen kun on pikkuhiljaa tehnyt useampiakin kukkia.

Tämä kasvi  kasvaa taas hyvin, pituutta tulee varmaankin yli 170 cm, miksikö tuo mitta, noh kun itse olen sen pituinen on helppo verrata   En ole saanut vieläkään tälle nimeä, pienen pienet keltaiset kukat avautuvat syksyllä.

Aurinko paistaa ja helle jatkuu, kohta on laitettava  ikkunat ja ovi kiinni ettei kuumuus valtaa koko taloa.

Hyvää tiistaita toivotan, kuka teillä oli unikeko, minä meillä

Tälläkin kertaa jatkan ystäväni pihalta kuvattujen kasvien esittelyä,  viimeaikaisia kuviani en voi esitellä kun on  muille otettuja kuvia heidän tavaroistaan

Isoksi pensaaksi on keijuangervo kasvanut,

kauniita nämä pienet kukat. Meilläkin on samanlainen ja siirrettiin se mökille kun  innostui isoksi kasvamaan ja siinä missä oli ei enää mahtunut olemaan.

Maksaruohossa on samaa sävyä kuin keijuangervon kukissa.

Kuunliljaan on tulossa paljon kukkia, nuppuja jo kurkistelee, olisikohan sinilehtinen kuunlilja.

Viimeiseksi iso komia  jalo ritarinkannus, en oikein saanut koko kasvia kuvaan joten otin osan

mistä näkyy hienot siniset avautumassa olevat kukat. Olen tämän joskus heille lahjaksi vienyt ja hyvin on viihtynyt.

Äsken ukkonen kolisteli ja satoi, sade tuli onneksi sellaisella sopivalla tavalla ei tehnyt tuhojaan vaan hyvää kasveille.

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa toivotan.

Tämä kesä ei ole ollut Mustialanruusulleni hyvä kukkavuosi. En tiedä onko syynä viimevuotinen leikkaus, leikkelin vanhoja jo ränsistyneitä oksia pois.

Kukat eivät myöskään pidä sateesta ja ne harvat sateet olivat juuri silloin

kun kukat olivat kauneimmillaan ja nuppujakin aukeamassa,  kyllähän se sade teki tuhojaan.

Muutama kukka avautui jotta pääsin niitä nuuhkimaan, joka vuosi käyn haistelemassa niiden hienoa tuoksua. Jospa ensi vuonna olisi hiukan runsaampi kukkaloisto.

Kotona taas, ajelin eilen illalla mökiltä kotiin ja kotona autosta ulos tullessani ajattelin että onhan kylmä +15,  äkkiä tuohon lämpimään on tottunut, kun sisälläkin hiukan yli +22 astetta tuntui viileältä. Yöllä oli satanut ja hyväähän se tekee, nyt taas jo ilma lämpenemään päin ja aurinko paistaa, luvattu helteiden jatkuvan. Katselin sadetutkaa ja on tainnut mökillä päin viime yönä tulla aikalailla vettä, Salossa kuulemma yöllä ukkonen paukutteli oikein kunnolla.

Kortteilussa edelleenkin taukoa, ei oikein huvita helteellä tuskailla kenkkuilevien ääriviivatarrojen kanssa ja 3-D tarrapalojen. Onneksi sain valmiiksi muutamat mallit joulukortteihin ja niille jo yhden tilaajan hyväksynnän.

Hyvää sunnuntaita ja Jaakko heittää kylmän kiven, ei taida oikein vielä viiletä vedet.