Monesti olen kirjoittanut kuinka meidän tontilla linnut piileskelevät pensaissa eikä niitä saa kuvatuksi.
Nyt yksi rohkea pikku peippo innostui oleilemaan leikkaamani puna-apilan varsien joukossa. Olen noiden kuihtuneiden kukkien antanut olla ja varistaa siemeniään vaikka ei ne niin kauniita ole.
Tämä pikkuinen punarinta ei niin vaan kuvattavaksi suostunut, usein lensi piiloon, onnistuin kumminkin kuvaankin saamaan. Vielä on väritys kesken höyhenpuvussa.
Peippo jatkoi ruokailuaan ja kyllä sieltä taisi jotain löytyäkin kun niin pitkään viihtyi
ja välillä piti ottaa pienet nokosetkin 
Silmät sillä oli ihan kiinni kuvasta se selvisi, kun ihmettelin että mitä se siinä paikallaan oli pulleana höyhenet pörhöllään.
Kyllä jokaiselle pienet päivänokoset hyvää tekee, jaksaa sen
jälkeen paremmin
päivän touhuja jatkaa. Yllättävän rohkea tämä peippo oli, yritin liikkua rauhallisesti ettei olisi säikkynyt. Hiukan kun enemmän liikuin pensaista alkoi kuulua varoitusääniä, aikuisetko siellä varoittivat.
Vielä näiden pikkutirppojen on voimistuttava että jaksavat pitkän matkan lentää etelään päin. Toivotaan niiden myös pääsevän ensi keväänä takaisin meitä viihdyttämään, kyllä minä ainakin saan hyvän mielen kun niitä seuraan.
Aurinko paistelee taas, eilisen sateen jäljiltä luonto on vielä kostean oloinen. Pitäisi varmaan hankkia yksi iso sadevesitynnyri lisää ensi kesäksi, sillä niistä on iso apu kun kerää sadevettä ja on mistä kasteluvettä ottaa kukille.
Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua toivotan.
Pienet ovat vielä (hölmön) luottavaisia. Kiva näitä on seurata ja niiden laulua kuunnella. Aika hiljaista on jo muuten luonnossa – ellei oteta lukuun ukkosen jyrinöitä ja puiden kaatumisia…. Sisälläkin on sitten pitkään hiljaista, kun on sähköt pois. Kaksi kertaa on jo ollut.
Lintusia on tosi mukava seurailla. Lähelle olet päässyt kuvaamaan.
Mukavat kuvat, olisipa itselläkin ihanaa ottaa päivänokoset auringossa
Mullakin olisi tirppojen kuvia, kun ehtisi postailemaan. Tyo työ taas haittaa harrastuksia.. Kaunista viikonloppua!
Minulla on sama tuuri, ketteristä peipoista ja muista pikkulinnuista en saa millään kunnon kuvia
Onnistuit tosi hienosti kuvaamisessa.
Meilläkin linnut ilahduttavat. Kaksi harakkaa pyrähtelee ja pomppii joka päivä pihalla aina saman reitin. Talitinttipari pyrähtää samaan vaahteraan, jossa on talipallot talvella, joka päivä. Ja monet muut.
Irma; niinhän nuo ovat ja siksi en ala niitä kesyttämään sen kummemmin kun on noita irtokissoja. Hiljaista on, paitsi äsken kun tikka piti minulle sellaisenkin motkotuksen, meninkö sen yörauhaa häiritsemään, eli oliko meidän pihapuussa. Vai on teillä ollut sähköt poissa, ei kivaa se.
Ehlana; minustakin on kiva seurata ja hiukan oli pieni kameran jatke kun kuvasin.
Elisa; meikäläisellä on nykyään mahdollisuus ottaa päivätorkut, olen vaan huono nukahtamaan. Sinulla niitä kivoa kuvia on aina blogissasi.
Arleena; usein näin kesällä huutelevat puskista, keväällä sen jo aloittavat, talvella paremmin saan kuvattua kun käyvät syömässä. Kaksi harakkaa meilläkin mökillä kulkevat yhdessä, olisivatkohan ne jotka nurtsillamme oleilivat ihan pikkuisina.
Suloisia nuo pikkulinnut : )
Eläinten kuvaaminen vaatii taitoa. Hienoja otoksia! Mukavaa sunnuntaita!
Ihania kavereita on sinullakin siellä, näin söpöjä ja reippaita lintuja ja kaunis papurikkokin kuvaan oli eksynyt!
Todella komeita ovat tiikerinliljasi!
No voihan maailma mikä suloinen pikkulintu se siellä
Kivasti olet tuon lennonliikkeen tallentanut.
Sariw; suloisia ovat ja kohta osa lähtee muuttomatkalle.
Marita; vaikea on joskus kuvata, liian nopeita monesti minulle
Leenamummi; paljon pikkukavereita ja tuo perhonen mökillä oli kiva yllätys. Tiireililjoista olen iloinen kun niin hyvin kukkivat.
Nia; kiva sinustakin kuulla. Oli vaan niin nopea, onneksi jotain sain kuvaan.