Kova sirkutus ja meno on ollut tonttimme ympäristössä.
Tämäkin äänteli minulle aitamme sisältä, sieltä lensi puuhun (löydätkö) josta hyppeli kovaa vauhtia piiloon, jonkinmoisen kuvan sain rastaasta. Viihtyy meidän takapihalla, pensaiden suojassa.
Punarinta oli kai iloinen kun puhdistin juoma-astian ja täytin uudella vedellä.
Katseli tarkkaan touhujani, taisi vähän naureskelle yrityksiäni kuvata lintuja. Tuleekohan enemmän käyttöä juoma-altaallemme kun tasoittivat asfaltin jossa linnuilla ollut juoma- ja pesytymispaikka, siinä niin monesti kävi aikamoinen veden läiskytys, en päässyt kuvaamaan kun oli pensaita edessä ja jos meni kadulle lensivät heti pois.
Eilen päivällä kun istuin keittiön pöydän ääressä ja juttelin puhelimessa ystäväni kanssa viereiseen vaahteraan tuli sinä aikana kurkkimaan, tinttejä, puukiipijä ja punarintoja, hauskan näköisesti tinttikin tuli ihan oksan päähän ja katseli sisälle. Kiva nähdä vaikka vilaukselta puukiipijääkin.
Ihana aurinkoinen aamu, kyllä se valoisuus kummasti mieltä piristää, ainakin minua.
Hyvää tiistaita toivotan.
Kaunis kuva. Eikö olekin kivaa, minä niin iloinen linnuistamme, tekee puutarhan eläväksi. Saavat maistaa luumujammekin
Meilläkin paistaa ihanasti aurinko. En raaski laittaa sälekaihtimiakaan alas, vaikka on vähän hankalaa lukea näyttöä ; ) Niin ihanaa tuo auringonpaiste syksyllä on.
Suloiset punarintakuvat. Ja upeat villiviinin kuvat aikaisemmassa postauksessasi : ) Mukavaa viikon alkua !
Onpa taas kosolti ihania kuvia tullut, lumoavaa luontoa ja viehkeitä korttiloita, kiitos taidenautinnoista!
Mukavaa tiistaita!
Voi kuinka soma punarinta onkaan siinä altaan reunalla!
Hannele; kivaa on kun linnut asustelevat pihapiirissä, siksi noita pensaitakin on laitettu.
Sariw; päivällä meilläkin aurinko paistoi kauniisti, eikä sitä voi verhoilla peittää, nyt sataa oikein kunnolla. Punarinnat ovat tulleet puskista esille.
Ritva; pikkuhiljaa niitä kuvia tänne ilmestyy, oleppa hyvä.
Inkivääri; olisikohan tämä pikkukaverin äiti.
Rastaita on nyt isoina parvina liikkeellä, etelään päin on matka. Niinpä taitaa punarintakin pian lähteä kylmää pakoon. Onneksi jää vielä näitä meidän talvehtiviä tipujamme. Veikeän kuvan punarinnasta olet ottanut.
Täällä Pohjois-Savossa oli aamulla maa valkoisena huurteesta. Ruska on parhaimmillaan, ei ole vielä Iso Riipijä vienyt puista kaikkia lehtiä.
Irma; rastaita on meilläkin parveillut aikamoinen määrä. Punarinnat vielä varmaan täällä hiukan aikaa viihtyvät ja onneksi jäävät nämä talviasukkaat iloksemme, tintti jo kävi pöntön suulla katsomassa talviasuntoa.
Teilläkö jo niin oli että maa huurteisen valkoisena, toivotaan että vielä täällä hiukan lämpöisiä öitä olisi kun kukat ovat mökillä ulkona, viikonloppuna niitä johonkin siirrettävä.
Siinähän se pikkunen rastas lintu oleilee aika edessä.
Kyllä mäkin jouduin sitä kuitenkin ensin pikkasen hakemaan, ennenkuin löysin!
Punarinta on kyllä niin kaunis, ja sitä ihailen, kun täällä meillä sellasta lintua ei näy lainkaan!
Harakka; rastas ottanut paikakseen viime talven oleilupaikkoja, aikookohan jäädä talveksi tänne. Meille tulee joka kesäksi punarinta, kai emo aikoinaan valinnut paikan.