Lintuaiheet jatkuvat. Ollessani taas pihalla kuvaamassa kirjosieppojen puuhia takanani kuului kahahdus, suuntana vanha omenapuu. Käännyin varovasti ympäri, sillä olen oppinut ettei mitään äkkinäisiä liikkeitä auta tehdä. Käännös onnistui, näin mustarastaan poikasen pyrähtäneen omppupuun oksalle.
Mustarastas ajatteli menevänsä hiukan hankalaan kohtaan oksien taakse, kuvaajalla kohdistamisessa haasteita, kuten kuvasta näkyy, äkkiä kohdistaa oksaan eikä lintuun.
Antoi minulle aikaa kohdistella kuvaa ja tuli siihen tulokseen että tuossa on sopiva paikka tehdä päivän pesut, sillä höyhenet olivat aikamoisessa sotkussa. Hieno niskatukka, eikö.
Kova pesu ja kyhnyttäminen alkoi.
Välillä täytyi tarkistaa läheinen tie onko siellä vaaraa näkyvissä, minä en tainnut kovin suuri vaara olla.
Minusta tätä peseytymistä oli hauska katsella ja jonkinmoisia kuviakin sain, ne kaikista parhaimmat tilanteet kun pöllytti sulkiaan oikein kunnolla eivät onnistuneet, en saanut kohdistusta kun oli niin kovassa vauhdissa 
Olikohan äiti opettanut, että pojan täytyy putsata itsensä kunnolla, sillä minusta tämä on poika tumman värityksensä vuoksi.
Hiukan minäkin jouduin tarkkailun kohteeksi, ei kumminkaan lähtenyt vielä pois, muutti toiseen kohtaan puussa, joten kuvasarja jatkuu myöhemmin, ettei liikaa kuvia yhteen pötköön. Tuli mieleeni, että olikohan tämä toisen rastaan veli, edellinen taisi olla tyttörastas kun oli vaaleampi.
On se kyllä musta, mutta johan sen nimikin sanoo. Puhdas pitää lapsosen olla, itse osaa pestä! Komea on takatukka
Hieno kuvasarja!
Taas niin hieno kuvasarja, mustarastaan poikasesta.
Ja olihan se ihan poikasen oloinenkin vielä, sellanen reppana.
Mutta hyvin itsensä pesi kuitenkin.
Ja voi tota takatukkaa, oikein on varmaan jollain aineella laitettu vähän pystyyn!hi..:-D
Keltainen nokkakin paljastaa, että poika on.
Upea niskatukka ja komea kuvasarja. Tuollainen känkkyräinen omenapuu on tosi kuvauksellinen linnuille. Kauniit taustat olet myös saanut.
Hieno oli myös edellinen postauksen punarinnan aamuvoimistelu.
Hurmaava olento! Hyvin sait kuvat kuikuiltua oksien välistä.
Mainio kuvasarja. Näitä linnun- ja oravanlapsia on tosiaan kiva seurata.
Äitini sanoisi tuon kaverin nähdessään: “Melekonen turvakko!”. Takatukassa taitaa olla Wellan mattavahaa – samaa kuin minullakin aina.
Kiva kuvasarja! Näitä ottamiasi kuvia on aina niin mukava katsoa!
Pakko korjata edellisen viestini virheellinen aikamuoto, koska se jäi niin vaivaamaan minua. Äitini siis OLISI SANONUT.
Jaksoi tuo lintu poseerata eikä lähtenyt karkuun, vaikka kuvasit. Joskus löytää hyvän paikan ja saa lintujenkin ilmeitä ikuistettua.
Mäkin olen onnistunut muutaman kuvan varpusesta ottamaan ja ovat jo vähän parempia, mutta harjoittelen edelleen. Luonnossa riittää kuvattavaa ja linnuissa ja eläimissä.
Sisko; puhdas pitää olla, komea on takatukka
Harakka; kiitos, kummasti viihtyi omppupuussamme.
Kuvanakkeli; vai nokka paljastaa sukupuolen, kiitos tiedosta. Punarinta hauskasti jumppasi.
Irma; eikö olekin, vaikea oli saada kuvatuksi, mutta onneksi antoi aikaa.
Villiviini; näitä eläinlapsia on ihana seurata.
Anu; äitisi sanonta hauska, ihan oikeanlainen. Tuli jotenkin sinun pystytukkasi mieleeni
Susanne; kiitos, mukavaa kun näistä pidetään.
Anu; jos vaivaa, niin silloin on kirjoitettava.
Yvioon; Onneksi antoi aikaa ja poseerasi, kai sillä on koti jossain lähellä kun ei minua kummemmin pelännyt. Sinulla pikku varpusia kuvattavana.