Täällähän sade taas alkoi puolenpäivän jälkeen ja minä ulos pyydystämään sadepisaroita. Huomasin vaan, että täytyisi hankkia kameralle sadetakki 
Itse yritin sadetakkini avulla suojella kameraa, eihän se onnistunut. Ei kauaa voinut viipyä ulkona, mutta hiukan harjoitella ennätin.
Tätä Akileijan lehteä olen aikaisemminkin poutasäällä yrittänyt kuvata, vaikea väritys saada tallennettua kunnolla. Taas uskaltaudun laittamaan harjoittelukuvia tänne. Olen hiukan yrittänyt madaltaa itsekritiikkiä töitteni suhteen.
Nämä kolme omenaa ovat olleet kuin filmitähtiä, paljon olen heitä kuvannut.
Muutamien päivien aikana olen alkanut haluta lisää objekteja kameraani, täytyypi kysyä neuvoja mieheni kaverilta joka kuvaa ammatikseen. Hui kauhistus antaakohan rahapussi myöden.
Ei ne toiveet tässä kaikki olleet, vaan olisi tuonne askartelupuolellekkin ollut pitkään muutama asia toivelistalla 
Ihanan raikkaita kuvia. Mahtavat värit! Omenat näyttävät niin herkullisilta, että täällä on suu ammollaan valmiina puraisuun.
Olen miettinyt noiden kolmen omenan kohtaloa, toivottavasti eivät joudu pihlajanmarjakoin syötäväksi, sillä niitä pahuksia on tänä vuonna aika paljon.
Puraisu omenasta ehkä ei vielä toisi nautintoa kun raakoja ovat.
Hyvinhän tuo sadepisaroiden metsästys onnistui. Se onkin mukavaa puuhaa, pitää vain yrittää suojata kameraa samalla.
Mukavaa on, ei meinaa onnistua tuo tarkennus aina tarpeeksi hyvin, siksi on hyvä harjoitella omalla pihalla pääsee laittamaan kuvat välillä koneelle ja katsomaan kuinka hyvin onnisti. Jos ei onnistunut niin uudestaan ulos kokeilemaan. Onneksi mies ymmärtää tätä edestakaisin ravaamista
Joku keino on keksittävä kameran suojaamiseksi. Mitähän muut käyttävät suojana.