Oli niin kaunis aurinkoinen päivä, että ajattelin lähteä metsään kävelemään kamera mukanani. Keskellä metsää kaksi miestä eri aikaan koirineen pysähtyi juttelemaan kun huomasivat kamerani ja kuvaamiseni.
Yksi koira piti minulle sellaistakin komentoa. Ei kuulemma pentu ollut tottunut, että metsässä voi joku seistä paikallaan 
Ei hauku lenkkeilijöitä, minua kylläkin. Sitten isäntä totutti koiransa metsässä seisovaan kuvaajaan. Hetken koulutuksen jälkeen koiranpentu tottui minuun ja oksat alkoivat taas tuntua kiinnostavammilta. Hauska tapahtuma, hymyilytti pitkän aikaa.
satumetsässä voimia hakemassa
kivoja kissoja, tuuli vaan tuli kanssani kuvaamaan sanoinkin, että sinä tulit taas
päivän piristys kaikille, eiköhän tämä tuo hyvää mieltä.
Ompa kauniita kuvia!
Kiitos, yritän harjoitella uudella kamerallani.
Hei! Tulin vastavierailulle. Todella kauniita kuvia! Tänäänkö olet ottanut nämä? En tiennyt, että leskenlehtiä on jo. Oi ihana kevät!
Tervetuloa. Eilen perjantaina kävelin metsässä ja näin pari leskenlehteä pakko ottaa kuva. Eilen myös nuo lumikellot kuvasin.
Mielettömän huikea Satumetsä kuva! Sitä kun katsoo niin alkaa ajatella että “Voi, kumpa olisin peini metsänhaltia ja voisin elää tuollaisessa metsässä!” Hihi.. Satuhaaveita!
Siksi laitoinkin tuon Satumetsän nimen, kun itselleni tuli mieleeni sellainen tunne kuin olisin ollut satumetsässä.
Aikaa meni lähes parituntia kun lähimetsässä kävelin ja kuvailin. Kameran linssin läpi näkee luonnon eri tavalla.