Akileija

Pieni posliinikukkani ilahduttaa meitä kauniilla kukillaan.

Ollut ulkona koko kesän ja huomasin siihen tulleen kukkia,

tuntuvat olevan vaikeita kuvattavia, ainakin minulle. Nimeä en tälle tiedä, olen saanut miehen siskolta alun ja kovin on ollut hidas kasvamaan, mutta nyt aivan kuin olisi innostunut tekemään pitkiä varsia, kai niihin lehtiäkin tulee.

Tänään ja huomenna on ajatus alkaa siirtämään kukkia ulkoa sisälle, mitenkähän ne taas saa mahtumaan, pelargoniat vien mökille siellä viihtyvät, niitäkin on tullut muutama lisää sitten viime kesän.

Tänään ollut ihana loppukesän päivä, lämmintäkin, aurinko paistaa.

Viime lauantaina poika oli  mökiltä lähdössä Hämeenlinnaan asioille (yksin)  ja kysäisi lähdenkö mukaan, tietenkin halusin,  kamera kainaloon ja eikun menoksi. Sade oli juuri käynyt torilla ja lopettanut meidän sinne ehtiessämme.

Katselin innoissani kirppispöytiä kun poika vinkkasi minua menemään esiintymislavan luokse kun siellä näkyi olevan tanssiesityksiä.  On se hyvä kun vinkataan kuvaamisjutuissa ja sainkin kivoja kuvia tanssiesityksestä.

Helmat heiluivat ja meno oli riemukasta,

lopuksi kauniit niiaukset ja kumarrukset. Minusta tällaiset esitykset tuovat eloa torielämään.

Takaisin kirppispöytien ääreen, olihan siellä esillä jos mitäkin mikä kiinnosti, mutta hinnat olivat aikamoisia kun muutamasta paikasta kyselin. Löydönkin tein, ostin Riihimäen Lasin valmistaman tarjoilulautasen, sellaisen missä on koukeroita reunassa, kuva tulee myöhemmin kun en ottanut siitä kuvaa.

Aina vaan niin ihanasti kukkivat nämä amppelit

keskustan kävelykadulla ja muuallakin niitä on.

Taas kaksipyöräisestä kuvaa, enhän voinut olla ottamatta kun odotin poliisin puheille

pääsyä, pari asiaa askarrutti ja sainkin vastauksen joka oli sama mitä mieltä minäkin olin.  Poliisit olivat torilla oikein porukalla esittelemässä kulkuneuvojaan ja tämänhän pelin minä heti huomasin, kerron joskus miksi kuvaan näitä kaksipyöräisiä.

Hiukan enemmän  olisi säänsäätäjä saanut jättää lämmintä  tähän alkusyksyyn kun niin äkkiä lämmöt vei pois,  minä kun olen tällainen palelevainen, sormet heti kohmeessa.

Mökillä oli omppupuiden alla ruokailemassa monta västäräkkiä,  jotain sieltä löysivät, eivät omppuja nakertaneet. Paljon myös näkyi pikkulintuja parvina kun ajelimme eilen kotia kohden.

Aurinko hiukan pilkistelee toivottavasti sadepilvet pysyisivät meren päällä eivätkä mantereelle suunnistaisi.

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa toivotan.

Keskiviikkona minulla oli tapaaminen ystäväni kanssa Helsingissä, ja sinnehän minä suunnistin junalla. Netistä luin että rantaradalla junat voivat myöhästellä ukkosen aiheuttamien vaurioiden vuoksi, siksi lähdinkin puolta tuntia aikaisemmalla junalla.

Ei ollut myöhästymisiä vaan aikataulun mukaan juna saapui Helsinkiä kohden.  Juuri kun lähti Pasilan asemalta taivas aukaisi vesihanat ja vettä alkoi tulla oikein kunnolla, onneksi junan vaunu missä olin ajoi katoksen alle suojaan.

Ei paljon tehnyt mieli lähteä kavelemään tuollaiseen sateeseen,

ei muitakaan halukkaita näkynyt vesisateessa.

Jopa aseman kaukojunien kohdalla olevista katoksista vesi ryöppysi yli.

Rännistä vesi tuli  isoina vesimassoina

ja jäin suosiolla hetkeksi odottamaan räystään alle suurimman myräkän ohi menoa. Hetken kuluttua pääsin jatkamaan matkaa ja menin asematunnelin kautta Erottajalle päin. Onneksi minulla oli aikaa kun olin lähtenyt hiukan aikaisemmin mitä olin suunnitellut, en myöhästynyt treffeiltä.

Reittini varrelle sattui kirjamyynti ja en voinut vastustaa kuvan ottamista tämän kirjan huomatessani 

Ei voisi uskoa samaksi taivaaksi mistä hetkeä aiemmin vettä tuli aivan ryöppyinä ja pakko oli kuvakin ottaa treffipaikalta.

Suunnistimme ystäväni kanssa Desingmuseo kohden, saimme muutaman sadepisaran matkalla, mutta onneksi ei mitään suurempia määriä. Olimme pitkään suunnitelleet yhdessä menoa elokuviin, mutta vaihdoimme sen museossa käyntiin. Näytteillä oli Oiva Toikan töitä siksi valitsimme tämän museon. Kuten esittelyssä luki, että Toikka on oman tiensä kulkija niin sen totesimme, linnut olivat kauniita ja pari sellaista itsellänikin on, muista töistä jäi hiukan ristiriitaisia tunteita meille kummallekin.

Museon ensimmäisessä kerroksessa oli perusnäyttely,  paljon mielenkiintoista katseltavaa, esim. Pehtoori kahvipannu ja punainen pata, muillekin tuli näistä muistoja ettei vain meille Kuvia ei ole kun ei saanut kuvata.

Tämän jälkeen tietenkin kuului mennä kahville ja höpöttämään kaikenlaisia asioita, poika ja miniäkin käväisivät  meitä katsomassa,  jatkoivat matkaansa ja mekin lähdimme kumpikin kotiamme kohden. Sovimme, että otamme tapaamisen uusiksi ja katsomme mihin seuraavaksi keksimme mennä.

Tänään pitäisi piipahtaa uudestaan Helsingissä toivottavasti ilmat ovat suotuisammat.

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua toivotan.

Aulangolla on aina mukavaa käydä kävelemässä ja lintuja katsella, poika ja miniä siellä kävivät viime lauantaina kuten kerroinkin, sain käyttää heidän ottamiaan lintukuvia tänne blogiini.

Joutsenet uivat rauhallisina

eivät paljoa välittäneet kuvaajista, hiukan tarkkailivat.

Tämä sen sijaan kuulemma tuli kohti kovaa vauhtia ja ruokaa, ruokaa, ruokaa minulle oli ajatus varmaankin. Ei ollut ruokaa tuli turha reissu, varmaan niitä ruokkijoitakin löytyi.

Ovat nämä joutsenet ylvään ja hienon näköisiä

uiskennellessaan lammella, vielä on aikaa jospa minäkin pääsisin niitä tänä syksynä kuvaamaan.

Kauniit ovat myös yhäältä maisemat, oli heillä hieno aurinkoinen päivä viettää Aulangon maisemissa.

Minä käväisin eilen Helsingissä, sää ei ihan suosinut, vähän taukoja oli sateessa enkä kastunut, rankimman ryöpsäyksen ajan pääsin pitämään sadetta katoksen alle. Nyt pitääkin kohta lähteä torstai tapaamiseen.

Hyvää torstaita toivotan.

Vietin viime lauantaina ihanan päivän Hämeenlinnassa. Poika ja miniä halusivat mennä Aulangolle kävelemään ja minä jäin torille nauttimaan hienosta syyskesän lämpimästä aurinkoisesta päivästä, mies ei päässyt mukaan, harmi.

Paljon oli ihmisiä liikkeellä ja kävelykadulla oli joku ruokatapahtuma, lavalla oli muutama kokki ja pari julkkistakin niistä en nyt kuvia tänne laita vaan herkuista joita oli myynnissä. Tyrnimarjat ovat vitamiinipommeja, minä niitä en vaan saa syödyksi, pelkkä katselu tuo irvistykset happamuuden vuoksi

Erilaisia jauhojakin oli

ja valmiita leipiä, ei ollut myyjänä tämä jolta yleensä ostan tummaa vuokaleipää, on todella hyvää. Niin paljon oli ihmisiä liikkeellä että vaikea oli kaikista kojuista kuvaa saada.

Istuin välillä penkillä kirkon edustalla suihkulähteen luona,

hauskasti pisarat välkkyivät auringossa valkoinen seinä taustalla.

Huomasin kirkon olevan auki ja minäkin piipahdin sisälle, en edes muista koska viimeksi olen käynyt vaikka niin usein tulee sitä ihailtua ulkoa päin. Kauniin selkeän rauhallinen oli,

hienot isot urut urkuparvella. Muutama muukin tuli katsomaan kirkkoa sisältä.

Usein katselen rakennuksien yksityiskohtia kuinka hienoja ovat, kuten tämäkin.

Kurkkasin sisäpihalle kun tiesin ettei ole yksityisen kotina.

Mieheni kanssa puhelimessa puhuessani hän ehdotti minua menemään jäätelölle ja huomasin tämän jäätelökahvilan olevan auki, olivat avanneet viikonlopuksi, ihanaa.

Siinä oli sitten miettimistä minkä jäätelön valitsen, tiramisun otin ja valokuvahan siitä oli otettava ennen nauttimista.

En jäänyt katoksen suojaan, vaan tulin ihan ulos istumaan ja nauttimaan jäätelöstä, auringosta, katselin torin hyörinää, kyllä oli moninkertainen nautinto. Tämän jälkeen olikin jo mökille lähtö,

vielä osui kohdalleni pari motoristia, heillä oli joku tapaaminen piparkakkutalossa ja enhän minä voinut muuta kuin pyytää lupaa kuvaamiseen, oli niin hieno peli

Tuollainen hetken irtiotto tekee hyvää, ei mihinkään kiirettä ja sain vielä nauttia kauniista lämpimästä syyskesän auringostakin. Olisi Hämeen Linnassa ollut keskiaikaiset markkinatkin en sinne lähtenyt kävelemään, aikani ei olisi riittänyt.

Nyt kun ulkona kävin on sellainen tunne, että olikohan unta tuo lauantainen, sillä niin kylmän sateisen oloista on. Pari punarinnan poikasta hyppelee pihalla, ovat jo saaneet oranssin väriä rintahöyheniinsä, vielä hetken täällä olevat ennen muuttoa.

Hyvää tiistaita toivotan.

Tänäkin vuonna päivänhattu kukkii runsaasti.

Raskaita ovat kukat jotka väkisinkin meinaavat kaatua ilman tukea.

Mökille mentäessä nämä ovat vastassa, aurinkoisesti loistaen.

Onhan niitä kuvattava vähän joka puolelta.

Pyöreitä kultapalloja, ovat kuuluneet mökin pihapiiriin jo monta vuosikymmentä,

kuten nämä lyhtykoisotkin, yksi lyhty oli oranssin väriä saanut siitä oleva kuva ei oikein onnistunut niin tässä on vihreä lyhty. Näitä minulta haluttiin ostaa eräisiin juhliin, mielelläni olisin antanut, mutta niin vähän tänä vuonna tuli, joissain paikoissa ei kuulemma ollenkaan, kuivuus vienyt.

Omenoitakin on tulossa ihan kiitettävästi, aika paljon on pudokkaita, madon syömiä, toivottavasti jää myös hillottavaksikin.

Hämeessä oli ihana viikonloppu, lämmintäkin, käväisin myös Hämeenlinnassa ja oli ihan kesäinen olo. Torilla ja kävelykadulla paljon kaikenlaista myynnissä ja ohjelmaakin oli, niskahierontaakin, pieni hieronta helpotti kummasti niskajännitystä. Poika ja miniä kävivät Aulangolla, joutsenia olivat katsomassa, mies jäi mökille.

Tässä muutamia kuvia joita kävin napsimassa pihaltamme.

Omia kasvattamiani pelakuita terassin pöydällä muiden sisäkukkien kanssa. Hiukan ahdasta on kun en ole vielä voinut siirtää sisälle, hyvin kaikki ovat viihtyneet sulassa sovussa.

Äitienpäiväruusu innostui vielä yhden kukan antamaan näin syksyllä, kaunis on.

Tarhapiiskun kukat alkavat avautua.

Auringonhattu vielä kukkii, hiukan jo kukissa näkyy syksyn tulo.

Syysleimut kukkivat innolla,

kauniita nämäkin ovat.

Hiukan eri punainen, sateesta vähän kärsinyt, tämäkin on muuttolistalla väljempään paikkaan.

Seinän vierustalla valkoisten syysleimujen vieressä.

Loistopäivänhattuhan tämä on mitä  arvuuttelin nuppuvaiheessa.

Uudet punatähkät tykkäävät myös olla uudessa penkissä.

Kerroinkin aiemmin aloittaneeni kirjahyllyjen  siivoilun. Siivous jatkuu sitten vähän muuallekin ja olohuone on edelleenkin sen näköinen kuin meillä olisi muutto edessä, sinne on niin hyvä siirtää muualta tavaroita odottamaan jatkoa mihin siirtyvät. Tuntuu ettei päivässä paljon saa aikaiseksi kun välillä tulee piipahdettua mökillekin päiväksi, pariksi. Onneksi mies ei hermostu hyrskyn myrskyn olevaan huusholliin    Kortteilu ja bloggailu jää väkistenkin hiukan vähemmälle.

Hyvää tiistaita toivotan.

Tälle ukkosen sävyttämälle tumman sateiselle  aamulle ovat nämä torstaina ottamani auringonkukkien kuvat sopivia tuomaan auringonpaistetta.

Ajaessani näiden ohi ajattelin että takaisin tullessani täytyy pysähtyä ja ottaa kuvia ennen kuin niitä aletaan poimimaan, nyt ei ole vielä aukkoja kukkapellossa.

Jotkut jo uteliaina katselevat,

useat vielä nupussa,

tämä hiukan kurkkii uskaltaako avata enemmänkin.

Kauniita ovat nämä isot kukat ja varret jaksavat niiden painoa kannatella.

Jokainen on oman näköisensä, jotkut hiukan ujonlaisia,

toiset uteliaan rohkeita. Katsellessa kukkia huomaa niiden jokaisen olevan oma yksilönsä.

Kauniin värisiä ovat takaakin päin,

auringonpaiste antoi lisähehkua.

Hieno on tämänkin keskusta,

muutama pörriäinenkin

oli tullut ruokailemaan, kiersivät kukan reunaa siinä taisi olla herkkuja tarjolla.

Sääjutut ovat tämän kesän puheenaihe ja niin siitä tulee tänäänkin kirjoitettua. Aamusta alkoi kuulua kolinaa mereltä päin ja tummia pilviä seilasi kohti meidän taloa. Pauke oli jatkuvaa, mutta taas meni ohi, jakautui sekä itään, että länteen, sadetta antoi kyllä ihan kiitettävästi. Nyt on menossa pohjoista kohden, toivottavasti ei kovin paukuta ja sada Hämeenlinnassa, siellä kun on Elomessut.

Hyvää lauantaita ja viikonloppua toivotan.

Eilen parturireissulla käväisin katsomassa ruusupenkkiä mitä viime vuonnakin kuvasin.

Löytyihän vielä ruusun kukkia kuvattavaksi. Osa ruusuista oli kuollut, varmaankin talvi ollut niille liian kylmä.

Kauniita ovat ja voihan sen ruman osan jättää kuvaamatta.

Ruusut ovat kyllä kuvauksellisia,

jokainen oman

näköisensä, kuten tämäkin herkkä pinkki kukka.

Toisessa ruusupenkissä oli myös kato käynyt ja huomasi sateen jättämät jäljet kukissa.

Viime vuonnakin oli tällä lailla samassa oksassa vaikka kuinka monta kukkaa, mahtava kimppu. En kesän aikana ole paljoa liikkunut kylän keskustassa niin ei kuviakaan ole sieltä tullut otettua.

Harmi kun en tänäkään kesänä päässyt Tampereelle ruusuja kuvaamaan, ehkä ensi kesänä.

Tänään olen siivoillut kirjahyllyjämme ja järjestellyt samaa aihetta olevia kirjoja samoihin paikkoihin. Tällaisen järjestelyn aikana aivan kuin löytäisi uusia kirjoja hyllystään Käväisin aamulla myös torstaikahvitapaamisessa, tänään oli eka tapaaminen kesätauon jälkeen.

Sade on kovin piiskannut kasveja, nämä kuvat ovat otettu ennen sateita.

Siemenestä kasvattamani tiikerililjat ovat avanneet myös kukkiaan ja kauniita ovat.

Auringonhattu on tänä vuonna jäänyt vähemmälle kuvaamiselle, hyvin on myös kasvanut ja tehnyt taas lisää kukkia verrattuna viime kesään.

Illakko, uusimpia kukkiani kasvaa myös hienosti viime keväänä tehdyssä kukkapenkissä.

Kukat ovat kallellaan kun varret ovat hentoja kukkien painolle, olen hiukan tukenut etteivät ihan maahan asti kaadu.  Minulla on myös toinen illakon alku ruukussa, ehkä vien sen mökille kasvamaan.

Helminukkajäkkärä kasvaa ja voi hyvin, kova on leviämään.

Kauniita ovat nämäkin pienet kukat, sade vaan tummentaa ennenaikaisesti kukkia.

Iloisen värisiä syysleimun kukkia pilkistää valkoisten leimujen ja tiikerililjan välistä. Tämäkin on siirron kohteena kun jää valkoisen leimun jalkoihin enkä haluaisi tämän häviävän. Voi kun olisikin paikkoja mihin kukkapenkkejä voisi tehdä ja kukkia niihin siirtää.

Röyhytatar on vaikea kuvattava, jatkaa kasvuaan talomme vieressä, tällainen on lapsuuteni muistoissa ja kai tästä on alku otettava ja vietävä mökille.

Nämä ovat tutun näköisiä, mutta taas on nimi hukassa, alku on ostettu viime keväänä kasvikirppikseltä.

Uuteen penkkiin istutetut kasvit kasvavat kovin ja olen tainnut liian tiuhaan istuttaa, edessä on ehkä joidenkin siirtäminen muualle, se onkin sitten taas pulma, mihin.

Olen tässä kuunnellut kuinka ihmiset ovat poimineet pensaistaan marjoja, herukoita ollut pensaat väärällään. Eilenkin pojan kummitäti kertoi kuinka hyvin marjoja on hänen isänsä pensaissa, heillekin riittää poimittavaa.  Tein viime viikolla päätöksen että meidän mökille istutetaan taas marjapensaita, niitä siellä aikoinaan ollutkin, mutta isäni ne poisti kun alkoivat pensaat olla vanhoja eivätkä satoa enää hyvin tuottaneet.

Hyvää tiistaita toivotan.